Osa meistä tekee mitä haluaa. Seppo Piisolan kohdalla käsite naksahtaa vielä piirun verran eteenpäin.
Rauhallisen omakotitaloalueen uumenissa on nätti pihapiiri, jonka autotallissa helmeilee kaksi komeaa ajopeliä. Ensimmäisenä silmien eteen avautuu näky, joka on ainutlaatuinen, täysin uniikki. On varmaa, että toista samanlaista Volkswagenin pohjalle rakennettua autoa ei tule vastaan – ainakaan vielä.
Piisolan mukaan kaikki lähti siitä, kun pelimerkit eivät riittäneet Ariel Atomiin, tuohon riisuttuun ja konstailemattomaan raaseriin, joka tunnetaan tunnokkaasta ajettavuudesta.
– Ajattelin että teen senkaltaisen auton itse. Jotakin sellaista mitä ei ole ennen tehty, innokas Volkswagen-harrastaja kertoo.
Kokeneen rakentelijan autoharrastus lähti liikkeelle jo -80-luvun puolivälissä. Silloin pienten lasten isä laitteli vuoden 1952 Kupla-Volkkarin kuntoon. Aikaa on kulunut vuosi jos toinen, muutamia autoja on rakenneltu enemmän ja vähemmän raadoista, joista on kuoriutunut upeita yksilöitä.
Pari vuotta sitten Piisola hankki itselleen -74 vuosimallin 1303 Kuplan. Sen jälkeen on tapahtunut paljon asioita, sellaisiakin, joihin moni harrastajakollega ei uskonut alkuunkaan.
Mutta tällä hetkellä on pakko uskoa, sillä maailman ainoa VW Kart on ajokelpoinen ja rekisteröity Suomeen.
– Etukäteen piti selvitellä asioita, sillä ei tämän kaltaista projektia kannata lähteä viemään eteenpäin, jos kilpiin saaminen on epävarmaa.
Ajatuksena oli vain rakentaa auto, jolla ajamisesta voisi nauttia kuten moottoripyöräilystä.
– Halusin ennen kaikkea toimivan alustan ja sitä myötä hyvä ajettavuuden. Prosentit eivät salli isompia muutoksia moottoripuolelle.
Prosenteilla Piisola viittaa niin sanottuihin korinvaihtoautoihin, joita takavuosina rakenneltiin paljonkin. Lyhyesti kerrottuna idea piilee siinä, että kaikki auton eri osa-alueet, kuten esimerkiksi korinosat, moottori, vaihteisto ja akselistot, voidaan korvata korvaavilla osilla, kunhan kanta-auton osuus pysyy yli puolessa.
Turvakaariputkistosta rakenneltu korikehikko on lujuudeltaan massiivinen, mutta antaa autolle reippaasti keventyneen omapainon lisäksi myös kevyen ilmeen. Pintapeltejä ei autossa etukantta lukuun ottamatta ole. Ei edes ovia, vaan sisään noustaan kuin formulaan, pujottautumalla. Tämä ajatus epäilytti aluksi Traficomin asiantuntijaa.
– Sanoin että miksi ei? Onhan moottoripyöräkin olemassa, kyseenalaistin rohkeasti ja samalla perustelin asioita. Siitä se homma alkoi, Piisola kertoo.
Jäljestäpäin sanottuna yhteistyö viranomaisten kanssa sujui erinomaisesti koko projektin ajan.
Piisolan mukaan on vain pykäliä, jotka pitää täyttää. Esimerkiksi turvavöitä on kaksin kappalein, sillä normaalit kolmipistevyöt on katsastuksessa löydyttävä sekä kuljettajalle että vänkärille. Todellisuudessa liikenteessä käytetään erittäin tyköistuvien Kirkeyn kuppipenkkien kanssa 4-pistevöitä sähköisillä turvavöiden esikiristimillä. Samalla ne ovat myös huomattavasti alkuperäisiä turvavöitä turvallisemmat.
Piisolalle autojen rakentelu on myös terapiaa. Autotallissa saa toteuttaa itseään, sillä puolison vakava sairastuminen laittoi arjen uuteen järjestykseen jo vuosia sitten. Sen hän on kuitenkin sisäistänyt, että haaveita kannattaa toteuttaa nyt eikä huomenna.
– Kannattaa toteuttaa itseään, kun se on mahdollista. Ei kannata katua vanhainkodissa sitä, että olisi silloin aikanaan pitänyt, Piisola filosofoi.
Tekemisen ohella aikaa on kulunut netin ääressä tunti jos toinenkin. Osia ja tietoa on verkon kautta saatavilla mittaamattomasti ja mikäli rahat vain riittävät, on osaavalla tekijällä vain taivas rajana. Piisolan puheissa vilahtavatkin sulassa sovussa osahankinnat niin rapakon takaa kuin Thaimaasta.
Turvakaarinormit täyttävästä teräsputkesta tehdyn korikehikon hitsaus on Hiirolassa asuvan Pekka Hotokan käsialaa. Piisola kiittelee hänen kädenjälkeään vuolaasti, eikä suotta.
– Tähän hitsaustyöhön pitää olla pätevä, laitoin itse korikehikon vain heftiin ja Hotokka hitsasi tämän yhteen. Koriputket taivutettiin Keravalla, Piisola kertoo.
Putkien taivuttamiseen liittyykin mielenkiintoinen yksityiskohta. Pitkän kylkiputken kaarevuussäde, joka alkaa auton keulasta ja päättyy taakse asti, tuotti runsaasti pähkäiltävää.
– Sitä laskeskeltiin ensin, mutta lopulta ostin sopivan paksuista muovista viemäriputkea rautakaupasta ja taivutin sen muotoon. Sitten otin sen irti ja laitoin pihamaalle, näin mitattuna putki oli osa ympyrää, jonka säde oli kuusi metriä, Piisola kertoo huvittuneena.
– Tämä on juuri tällaista, tehdään pala kerrallaan ja työvaihe keksii keinon, mies kuvaannollista.
Lopputulos on joka tapauksessa upea. Työn jälki ei häpeä yhtään tehdastekoiselle, mutta saako samanlaisen toisen yksilön tehtyä, jos joku asiasta isommin innostuu?
– Periaatteessa kyllä, kaikki tieto on tallessa. Tosin en ole siltä kantilta asiaa edes ajatellut.
Autoharrastajia on kahdenlaisia: ne, jotka ajavat ja ne, jotka rakentavat. Piisola tunnustaa kuuluvansa selkeästi jälkimmäiseen ryhmään.
– Rakentamisen jälkeen menee vähän aikaa kurvailussa, mutta sitten mieli tekee tehdä jotain uutta. Haaveissa on siintänyt jo pitkään tietty Porsche-malli, mutta täytyy katsoa, mihin rahkeet riittävät.
Lopuksi on raotettava sen toisen tallissa majailevan ajopelin taustoja. Kysymyksessä on iäkkäämpi Kupla hiukkasen rivakammalla tekniikalla. Ulkoisesti auto on kuin originaali karamelli, matalampi alusta ja pulleammat renkaat paljastavat sen upeaksi ”sleeperiksi”. Jotain kertoo myös rekisterikilpi: BUG-59.
Mutta loput onkin jo toisen tarinan paikka.
Tanakan tuntuinen
Kesäillan ratoksi piti ehdottomasti päästä VW Kartin kyytiin päästä ehdottomasti. Ajamaan en tällä kertaa edes yrittänyt, vaikka auton omistaja sitä kernaasti tarjosikin. Yksinkertaisesti piti katsoa totuutta silmiin: kahden metrin varrella ja hyvin kehittyneellä keskikeholla ei kilpa-automaisen kabiinin ohjauspyörän taakse ole asiaa.
Sisään astutaan loikkaamalla kylkiputken yli. Tyköistuva kuppi-istuin ja selän takana pyörivä boxer tarjosivat heti sitä, mitä pitääkin. Auton fiiliksen aisti pelkääjän paikalla hyvin, sillä keskittyminen suuntautuu täysin tuntemuksiin.
Kauniissa säässä ihmisiä oli liikkeellä paljon, ja päät kääntyivät lähes poikkeuksetta. Sen verran eksoottisesta pelistä on kysymys.
Alusta vaikutti jo tallissa auton kulmaa painellessa erittäin jäykältä. Ajossa se osoittautui toimivaksi, sillä mutkissa fiilis oli mikroautomainen. Tärkeintä lienee kuitenkin se, mitä Piisola pääjutussa mainitsi: moottoripyörämäinen tunne, sillä ajorata vilisee silmissä – myös auton sivuilla.
VW Kart by Seppo Piisola
• Perustuu vuosimallin 1974 VW Kupla 1303:een.
• Esikuvana Ariel Atom.
• Itserakennettu avonainen putkirunko.
• Ei ovia, ei kattoa.
• Omapaino n. 700 kg.
• Moottori täysin läpikäyty, tasapainotettu, ei viritetty.
• Vaihteisto alkuperäinen.
• Osia paljon muista VW-malleista.
• Mm. Golf II:n etuakselisto, Audi TT:n sähköinen tankkausluukku.
• Projekti nieli kahden vuoden vapaat ja noin 15 000 euroa.
