Suomea pidetään alhaisen korruption maana.
Tämä on väärä käsitys, sillä meillä korruptio on hyvä-veli –järjestelmään perustuvaa, rakenteisiin kätkeytyvää. Siis sitä, että etenkin Mikkelin kaltaisissa pikkukaupungeissa kaikki päättäjät ovat enemmän tai vähemmän saman ”rotaryklubin” jäseniä. Kakkosrivin leijonat komppaavat taustalla…
Mikkelipuiston voimakkaina vetäjinä ovat toimineet vahvat kunnalliset päättäjänaiset. He syöttivät muille päättäjille ajatuksen Mikkelin vetonaulasta – puisto piti tulla, saatiinpa alueelle lisäksi väsättyä väärin perustein haetulla tukirahoilla ravintola. Myös romuratikan piti olla mahti-idea!
Päätöksiä tehtäessä asianosaiset toki muistivat jäävätä itsensä – kuitenkin vain näennäisesti: kun vahvat persoonat puhuvat, ovat rivivaltuutetut hiljaa ja äänestävät, kuten käsketään. Päättäjien asiantuntemusta kussakin asiassa vähentää lisäksi se, että ennalta sähköpostitettuun kokousaineistoon tutustutaan usein vasta kokouksessa – jaaha, mitäs meillä tänään onkaan…
Paikalliskorruptiosta on syytetty monia paikallisia tahoja. Paikallisten rakentajien lojaalisuutta Mikkeliin kertoo se, että eräs suurista rakentajista siirsi kotipaikkansa muualle. Yleensä korruptio mielletään niin, että antajan ja saajan välillä siirtyy jokin suorite: rahaa, matka jne. Parinsadan euron jouluista konjakkipulloa ei sellaisena pidetä – puhutaan vain asiakkaan muistamisesta. Mutta tavoite on sama: saada vaikkapa rakennusoikeutta vaivihkaa lisää.
Osuuskunta toimintamallina onkin jo monimutkaisempi juttu. Osuustoiminnalliset yritykset kun luovat palveluita ja hyvinvointia jäsenilleen. Jos valtaosa kaupungin kotitalouksista on jonkin osuuskunnan jäseniä, onkin korruptiosta puhuminen tässä yhteydessä jotensakin arveluttavaa, sillä kaikkien hyväksi toimiminenhan on myös kaupungin arvokiveen hakattu.
Toisaalta menettelytapoja voi joissain tapauksissa kummastella. Tälläkin sektorilla. Mutta on Mikkelissä onnistuttukin – tästä hyvänä esimerkkinä Graanin kauppakeskus, jossa sulassa sovussa tavaroitaan kauppaavat niin K- kuin S-ryhmäkin.
Korruptiota kerrotaan olevan myös joissain kaupungin hankinnoissa, joissa ostot valuvat usein samoille yrittäjille muiden jäädessä nuolemaan näppejään. Virkahenkilön on helppoa ostaa palvelu vanhalta tutulta, joka muistaa julkisen vallan haltijaa sillä konjakkipullolla ainakin ennen lomaa ja joulua…
Tämä tarina perustuu täysin mielikuvitukseen. Dokumentteja korruptiosta ei tästäkään taatusti löydy.
