Suupielet nousevat väkisin hymyyn, kun kunto ei lopukaan kesken.
Sähköavusteinen polkupyörä ei ole mikään uusi juttu, mutta 1980-luvulla päivänvalon nähnyt keksintö on puskemassa viimeistään nyt kaiken kansan tietoisuuteen. Syinä ovat teknisen kehityksen lisäksi trendimuutokset ympäristöasioissa.
Mikkeliläisen polkupyöräilyyn erikoistuneen Polkupyörä Etapin yrittäjä Janne Pokkinen on myynyt vaimonsa Millan kanssa sähköpyöriä jo viimeisen 10 vuoden ajan, enenevissä määrin vuosi toisensa jälkeen. Tuolla ajanjaksolla perussähköpolkupyörän pyyntihinta on pysynyt likimain ennallaan, noin parin tuhannen euron tietämillä.
Markkinoilla on tarjolla edullisempiakin vaihtoehtoja, mutta niihin ei ammattimies puuttuisi.
– Hyvän sähköpolkupyörän tunnistaa keskimoottorista ja huolto- sekä varaosapalvelun toimivuudesta.
– Huoltotarve eikä -hinta ole näihin sen arvokkaampi kuin luomupyöriinkään, ohjelmistopäivitykset mukaan lukien, Pokkinen kertoo ammattislangia mukaillen.
Muutama vuosi sitten alkanut suoranainen sähköpyöräbuumi lähti liikkeelle sporttipyörien puolelta. Pokkisen mukaan niillä on vain yksinkertaisesti niin mukava ajaa maastossa.
– Hymy nousee väkisinkin suupieliin, käy vaikka kokeilemassa.
Eli ei muuta kuin menoksi, tosin ihan tietä pitkin ja maltillisesti. Ja vieläpä kertalaakista takapuolen alle se suorituskykyisempi sähköpyörälaji.
Kysymyksessä on alle 45 km/h vauhtiin saakka avustava sähköpyörä. Se on itseasiassa liikennevakuutusvelvoitteinen moottorisoitu polkupyörä, mutta katsastus- tai rekisteröimistarvetta ei ole. Jarrut ovat mallia levy, kuten ne alkavat olla kaikissa nykypolkupyörissä lasten pyöriä lukuun ottamatta. Lisäksi varusteina ovat valot, myös jarruvalo, sekä sähköinen äänimerkki.
Suosituimpien perussähköpyörien suurin avustinnopeus on 25 km/h ja sitä eivät tekniset rajoitteet juuri rassaa. Niitä voi myös virittää kulkemaan kovempaa, mutta siihen peliin ei Pokkinen lähde.
– Kysymys on takuuasioista ja yksinkertaisesti siitä, että se on laitonta.
Kolme eri avustintehoa ja kaikki seitsemän vaihdetta täytyy tietenkin käydä korttelikierroksella läpi. Tunne on hulppea, kun normaalipolkemisella vauhti kipuaa lähelle maksimiavustinnopeutta hetkessä. Ainoa negatiivinen vibra tulee koeajon jälkeen hintalapusta: se näyttää yli 5 000 euroa.
– Nämä ovat amerikkalaisen Speliazisen sähköpyöriä. Ne tuotetaan Sveitsissä ja kaikki on periaatteessa omaa tuotantoa. Aivan alansa huipputuote, Pokkinen kehaisee.
Hinta ei ole kuitenkaan pyöräentusiastille este. Laitetaanhan moottorisoituihin vapaa-ajan laitteisiin huomattavasti suurempia summia. Mutta sähköpyörän paino sen sijaan on, mikäli alan trendeihin on uskominen.
– Kyllä ainakin minulle pyörän keveys on iso asia. Ajotuntuma on raskaalla sähkömaastopyörällä ihan erilainen ja nämä parhaat ovat lähes saman painoisia kuin tavalliset maastopyörät, Pokkinen perustelee.
Kevätsesongissa viisi henkilö työllistävän yrityksen kiireisin aika on aivan nurkan takana. Koronan aiheuttamat ongelmat eivät ole kuitenkaan iskeneet pyöräliikkeeseen.
– Toki on päiviä että on hiljaista, mutta en voi valittaa. Ehkäpä nämä rajoitukset vain ruokkivat perinteistä yksilöharrastusta, Pokkinen ennakoi luottavaisena tulevaan.
Pidä akusta huolta
Sähköpyörissä ei ole varsinaista Akilleen kantapäätä. Pitkä toimintasäde houkuttelee pidemmällekin lenkille, valitsetpa sitten maantieajoon käyvän peruspyörän tai äärimmäiseen maastoajoon soveltuvan ja leveillä renkailla varustetun, niin kutsutun läskipyörän.
Suurin riski kaikkien teknisten laitteiden osalta löytyy käyttäjistä – niin myös sähköpolkupyörän kohdalla. Mikäli jätät akuston tyhjäksi pidemmäksi aikaa, varsinkin talvikylmään, on edessä todennäköisesti reissu varaosaostoksille. Joten akku aina matkaan ja lataukseen!
