Keikkaelämä täyttää muusikon kalenterin.
Muusikko Timo Rautiaisen keikkailee ahkerasti, vaikka pari vuotta jälleen aktiivisena ollutta Trio Niskalaukausta ei keikoilla tänä vuonna nähdäkään.
– Työstämme parhaillaan materiaalia, toivottavasti ensi kevättalvella ilmestyvälle pitkäsoittolevylle. Marraskuussa olisi tarkoitus mennä studioon.
Mies on silti menossa kaikki viikonloput.
– Teen melko paljon soolokeikkoja. Sen lisäksi keikkailen duona
näyttelijä Jussi Lammen kanssa sekä viulisti Ville Ojasen kanssa, jonka kanssa teemme kansanmusaan päin kallellaan olevia duokeikkoja, Rautiainen kertoo.
Rautiainen kertoo tuntevansa erityistä viehätystä kansanmusiikkiin.
– Olin 2000-luvun alkupuolella valtion säveltaidetoimikunnan jäsen ja
meillä oli kokous Kaustisilla kansanmusiikkifestarien aikaan. Silloin
ensimmäistä kertaa kuulin kansanmusaa oikein kunnolla. Siitä pari vuotta eteenpäin löysin itseni ison kansanmusiikkiorkesterin solistin paikalta ja koin ahaa-elämyksen.
Tuo ahaa-elämys sai miehen perustamaan Timo Rautiainen Folk Bandin ja vei miehen lopulta vuodeksi Kaustisille opiskelemaan kansanmusiikkia.
– Viikot olin siellä ja viikonloput keikoilla. Vuosi meni hyvin siitäkin huolimatta, että kotona ehdin pyörähtää vain pikaisesti. Silloin sain eräänlaisen aivopesun siihen genreen.
Rautiaisen mukaan Trio Niskalaukauksen alkuaikojen musiikissa on havaittavissa jonkinlaista kansanmusiikillista ja virsimäistä poljentoa.
– Olen leikilläni sanonut, että alussa teimme neljä levyllistä coveroiden ”mummo kanasensa niitylle ajoi” -lastenlaulua pienillä variaatioilla.
Rautiainen kertoo kuuntelevansa mieluummin Kai Hyttistä ja Rauno Lehtistä kuin esimerkiksi metallia.
– Voihan sitä soittaa ilman että kuuntelee mitä muut on tehneet. Elämän rikkaus on siinä, sanoo Timo.
– Soolokeikoilla soitan Joukoa ja Kostia ja joskus Rauno Lehtistäkin.
Rautiaisen keikkaohjelmisto koostuu kolmesta eri osa-alueesta.
– Yksi kolmannes on selkeää kansanmusiikkia, toinen omia biisejä ja viimeinen kolmannes itselleni tärkeitä cover-kappaleita.
Musiikin ohella Rautiainen on ollut juontotehtävissä televisiossa sekä
näytellyt kesäteatterissa.
– Tänä kesänä olen mukana UIT:n tuotantoa olevassa Aavan meren tällä puolen-Suomalaisen kaihon hilpeä historia, johon käsikirjoituksen on tehnyt Timo Kärkkäinen. Näyttelemässä meitä on kolme ukkoa, Jussi Lampi, Puntti Valtonen ja minä. Esitykset aloitamme Riihivuoren kesäteatterissa ja sitten siirrytään Ouluun.
– Olen jotenkin vain ajautunut näyttämölle. Nytkään en varsinaisesti pyrkinyt, mutta kun kysyttiin. Aina on hauskaa tehdä jotain sellaista mitä ei osaa.
Kun Timo Rautiainen lähti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Haukivuorelta maailmalle, ei hän olisi osannut aavistaakaan, millainen ura on edessä.
– Lähdin opiskelemaan luokanopettajaksi Savonlinnaan ja myöhemmin valmistuin erityisopettajaksi Jyväskylän yliopistosta. Niitä töitä tein aina vuosituhannen vaihteeseen.
Kesään 2001 saakka hän työskenteli YADissa (Youth Against Drugs), mutta keikkoja rupesi olemaan niin paljon, että oli tehtävä valinta.
– Tein sen mistä äiti varoitti ja mihin vaimo yllytti. Eikä ole kaduttanut.
Summa summarum, Rautiainen sanoo olevansa nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen.
– Saan tehdä sitä työtä, mistä olen haaveillut ja mistä tykkään. Sen verran hyvä keikkamyyjä mulla on, ettei liikaa tarvitse viettää viikonloppuja perheen kanssa, Timo naureskelee.
Rautiainen ei myöskään ole ronkeli keikkapaikkojen suhteen.
– Olen sanonut keikkamyyjälleni, että vaikka puhelinkoppiin myyt, kunhan on kiinteä keikkaliksa, sanoo Timo.
Puhutaanpa sitten vielä haaveista.
– Aika monenlaisissa paikoissa olen esiintynyt, mutta yksi on vielä kokematta. Ikinä en ole päässyt esiintymään harjannostajaisiin.
Sellaiselle keikalle kun vielä joskus pääsisi, nauraa Timo.
Toinen haave Rautiaisella on päästä joskus Lappiin asumaan.
– Äkäslompolo on ollut rakas paikka jo vuosien ajan. Olen viettänyt siellä niin paljon aikaa, että saan osasta kaupoista jo kyläläisalennuksen, Timo naureskelee.
– Lappi luontoineen on minulle unelmien täyttymys. Jos olisi mahdollista, muuttaisin sinne jo nyt. Mutta keikka kerrallaan sitä kohti.
