Liki 50 vuoden työura alkaa olla harvinaisuus. Pekka Kiiski koki uransa aikana autoalan työtehtävät juoksupojasta autotalon päälliköksi saakka.
Vuonna 1970 elokuussa, silloisen Mikkelin Autotarvikkeen riveissä, alkaneen työuran viimeinen naula lyötiin hiljattain Pitkäjärven Auto-osien palveluksessa.
Autoileva maailma oli Kiisken työuran alussa kovin erilainen. Kaikissa autoliikkeissä oli oma ”tsuppari” eli yleismies, jonka tehtävänä oli lähetin hommien lisäksi kaikenlaisten juoksevien tehtävien hoitaminen.
– Osia ja tarvikkeita vietiin alan liikkeisiin mopoilla ja polkupyörillä, 16-vuotiaana työelämään siirtynyt Kiiski valaisee.
Silloin töihin piti vain päästä. Ensimmäisen auton Kiiski osti vain 15-vuotiaana ja ajamaan ryhdyttiin vuotta myöhemmin. Ajokorttia ei ollut, mutta arki ei olisi ilman omatoimista autoilua sujunut.
– Isä oli autoalalla asentajana ja veljellä oli taksi. Kai sitä sen vuoksi tälle alalle tuli ajauduttua.
Muutaman vuoden jälkeen edessä oli varaosamyyjän pesti silloisella Osuuskauppa Suur-Savon auto-osastolla. Sitä iloa kesti aina -80-luvun puoliväliin saakka, kun Veikko Tuppurainen osti osuuskaupalta liiketoiminnan ja jatkoi toimintaa nimellä Suur-Savon Auto Oy.
Samaan aikaan varaosamyynti koki suuren mullistuksen. Tietojenkäsittely muuttui tietokonepohjaiseksi ja työntekijöiden tarve väheni oleellisesti. Kiisken mukaan Suur-Savon Autolla oli parhaillaan töissä seitsemän varaosamyyjää, kaksi varaosapäällikköä sekä laskuttaja ja kortistonhoitaja. Muutoksen jälkeen pärjättiin muutamalla henkilöllä.
Opel-mieheksi tunnustautuva Kiiski työskenteli merkin parissa vuosikymmenien ajan. Parhaiten hänet muistetaan todennäköisesti Auto-Forumin ajoilta, 1990- ja 2000-luvuilta, varaosapäällikön ja jälkimarkkinointipäällikön tehtävistä.
Silloin salamamerkki kukoisti ja myyntimäärät olivat suuria, vaikka Suomi toipui vasta lamasta.
– Muistan kun parhaimpina kuukausina meni useita kymmeniä autoja pelkästään Pietariin, Kiiski kertoo takavuosien menosta.
Toisaalta -90-luvun alun lama oli kovaa aikaa. Liikkeitä meni nurin ja alan kortteja jaettiin uusiksi. Kiiski kertoo olevansa onnellinen sen suhteen, että koko uransa aikana hän on ollut vain kaksi kuukautta työttömänä.
Auto-Forumin mentyä konkurssiin vuonna 2010, jatkui matka korjaamopuolen päällikkönä vielä pari vuotta nurin menneen liikkeen raunioille perustetun Mikkelin Autohuollon palkkalistoilla.
Alan kehitys on ollut myös osien puolella merkittävää. Jarru- ja huolto-osat ovat pysyneet samankaltaisina, mutta kaikki muu on sitten muuttunut. Myös autojen huoltovälit ovat pidentyneet huimasti.
– Ennen polttoaineet sisälsivät paljon rikkiä ja lyijyä. Sen vuoksi öljyjä vaihdettiin tiheään tahtiin ja pakoputket eivät kestäneet kuin muutaman vuoden.
– Nythän pakoputket kestävät auton elinkaaren ajan, Kiiski teroittaa.
Myös automerkkejä on paljon enemmän, nopeasti muuttuvista mallisarjoista puhumattakaan. Varaosien myynti on muuttunut kokonaisuudessaan enemmän komponenttien myyntiin.
– Ennen oli tavallista korjata esimerkiksi starttimoottorit ja laturit korjaamoilla. Hiilisarjoja ja liukulaakereita meni kaupaksi aika tavalla.
Viimeiset vuodet työelämässä sujuivat Pitkäjärven Auto-osien palkkalistoilla. Varaosamyyjän työtehtävät pysyivät siten tuttuina lähes puolen vuosisadan ajan, aina reikäkorttiajasta pilvipalvelimien aikakauteen saakka.
Eläkevuosiksi riittää toimeliaalla miehellä tekemistä. Omakotitalo Mikkelissä ja mökki Hurissalossa tietävät sitä, että laakereilleen ei voi jäädä lepäämään. Lisäksi vaimon kanssa odotetaan kovasti lastenlasten vierailuja.
Tekemistä riittää myös harrasteauton ulkoiluttamisessa ja kunnossapidossa. Tämä Kaiser-merkkinen henkilöauto on pysynyt Kiisken silmäteränä liki viiden vuosikymmenen ajan. Nyt vetreässä kunnossa olevan harrasteauton perusteellinen entisöinti kesti kaikkiaan neljän vuoden ajan.
