Yhteistyö sujuu, vaikkei yhteistä kieltä olekaan. Leivonta ja ruokailu tapahtuvat lattialla.
Omakotitalon keittiö on täynnä naisia. Yksi pilkkoo purjoa, toinen viipaloi munakoisoa ja kolmas raastaa perunaa. Samalla kattilassa kiehuu keltaisia herneitä ja paistinpannulla hautuu sipulit ja tomaatit. Koska kaikki eivät mahdu kokkaamaan, niin toiset askartelevat keittiönpöydän ääressä paperikoristeita.
Keittiössä on lämmin ja ihan samaa voi sanoa keittiössä häärivien suomalais- ja afgaaninaisten tunnelmasta. Vaikka kaikilla ei yhteistä kieltä ole, niin ei siitä ainakaan yhteisen aterian valmistaminen ole kiinni. Tosin pääkokiksi nimetty Fatemeh Barbari puhuu sujuvaa suomen kieltä.
– Meillä oli aiemmin yhteiset karjalanpiirakkatalkoot. Afgaaniystävämme oivalsivat rypyttämisen jalon taidon heti ja ihan kuin he olisivat tehneet niitä ennenkin. Nyt meitä on niin monta kokkia ja mitäs siitä onkaan tapana sanoa. Katsotaan mitä tästä tulee, naurahtaa talon emäntä Pirjo Auvinen.
Afgaaninaiset ottavat esille leivinuunin päällä kohonneen taikinan. Seuraavaksi vuorossa on bolanien leipominen. Kuten heidän kulttuurissaan on tapana, niin sitä varten olohuoneen lattialle levitetään pellavaliina. Liinan päälle ripotellaan vehnäjauhoa ja leipurit asettautuvat istumaan lattialle.
Taikinan tehnyt Amena Rezaee jakaa vehnätaikinan pieniin paloihin, joista kaulitaan bolaneille pyöreä pohja. Kaulinnan jälkeen taikinaa taputellaan vielä hetki kämmeneltä kämmenelle niin, että läiske vain käy. Sitten taikinakuoren väliin laitetaan täytettä ja piirakka pääsee paistumaan pannulle.
– Tämä on yhtä työläs kuin karjalanpiirakka. Taikina on aika kiva: venyvää, mutta sitkeän oloista. Se täytyy todeta, että lattialla en ole leiponut koskaan aikaisemin. Mutta nyt, kun tämän hoksasin, niin tila ei lopu koskaan kesken, Auvinen toteaa iloisesti.
– Tämä on afgaanikodissa ihan tavallista, sillä koko elämä tapahtuu lattialla. Siinä leivotaan, juodaan teetä, syödään ja seurustellaan, toteaa taikinan muokkaamista kokeillut Heljä Tilli.
Keittiössä bolaneita paistaa Gulsoum Barbari. Pääkokki ja hänen kaimansa Fatemeh Muhammadi huolehtivat puolestaan siitä, että munakoisosta tehtävä muhennos valmistuu ajallaan.
Kun kaikki ruoat ja piirakat on saatu vihdoin valmiiksi, niin tarjoiltavat katetaan olohuoneen lattialle. Syötäväksi laitetaan myös Zahra Barbarin aamulla leipomaa leipää sekä muita lisukkeita, kuten mintulla maustettua jogurttia ja torchia eli kasviksista tehtyä pikkelssiä.
– Yleensä, kun vieraat saapuvat, niin afgaanikodeissa juodaan ensin teetä. Olemme kuitenkin sen verran nälkäisiä, että nyt oiotaan mutkat suoriksi ja käymme heti syömään, Tilli ja Auvinen toteavat.
Kaikki paikalla olleet naiset asettuvat lattialle syömään. Afgaaninaiset istuvat aterialla jalat mukavasti ristissä, mutta valitettavasti suomalaisten kanssasisarien polvet eivät ole siihen tottuneet.
– On ollut todella kiva päivä. Vaikka yhteistä kieltä ei ole, niin olemme kaikki samassa veneessä kulkien kohti suurta merta. Kahvit me kyllä juomme kuitenkin pöydän ääressä, kaikki suomalaisnaiset naurahtavat.
