Vauhdin hurma voi jäädä veriin. Näin kävi jo vuosikymmeniä sitten Rami Hurskaiselle.
Suomalaisten todellinen menestyslaji moottoriurheilun saralla on ollut ralli, vaikka lajin kultavuosista on jo aikaa. Alati kansainvälistyneen lajin huipulle on yhä vaikeampi päästä. Myös harrastajamäärät ovat tippuneet vuosikymmenien saatossa. Rami Hurskainen on nähnyt lajin kehityksen aitiopaikalta, sillä kartturin paikalla on vierähtänyt peräti jo 33 vuotta.
– Ensimmäinen kilpailu, missä toimin kartturina, oli tammikuussa 1983. Tuloksena oli heti junioreiden SM-osakilpailun 3. sija.
– Silloin SM-kilpailuihin oli jopa 700 pyrkijää, joista seulottiin kilpailijat varsinaiseen SM-sarjaan. Sitä ennen piti ajaa erilliset neljä karsintakisaa, joiden perusteella valikoitui 180 autokuntaa, todellinen rallikonkari kertaa.
Hurskaiselle on vuosien varrella kertynyt vajaat 400 starttia kymmenien eri kuljettajien kanssa. Rallipoluille on suunnattu joka vuosi ja omiakin ajolahjoja tuli kokeiltua. Miehen itsensä mukaan kartturin rooli sopii hänelle kuitenkin paremmin.
Lukuisien kilpailujen ansiosta osa suomalaisista pikataipaleista alkaa olla todella tuttuja. Tästä on hyötyä varsinkin niin sanotuissa pimeissä kisoissa, kuten F-rallisarjan mittelöissä.
– Silloin voi auttaa kuljettajaa kertomalla mitä tapahtuu. Kartturin pitää muutenkin osata sopivasti joko toppuutella vauhtia tai kannustaa ajamaan kovempaa.
Parina viime kautena Hurskainen on istunut Kiuruveden Urheiluautoilijoita edustavan Jussi Lappalaisen kyydissä. Historic- ja F-rallisarjan kisoihin osallistunut parivaljakko on pärjännyt omassa luokassaan hyvin. Siitä osoituksena on automyyjän työpöydällä parhaillaan kolme upeaa palkintoa.
Pian muutaman vuoden ajan Hurskainen on työskennellyt automyyjänä Kärkimerkeillä. Citroenia ja Peugeotia edustavan liikkeen myyntimies on aiemmin myynyt myös ralliautoja toimiessaan yrittäjänä Lahden seudulla.
– Pitkän harrasteuran ja ammatin vuoksi ralli on antanut monta hyvää tuttavaa ja ystävää ympäri Suomea, Hurskainen kertaa.
Suurin kehitys autojen suhteen on konkarin mukaan tapahtunut alustan ja jousituksen saralla. Myös turvavarusteet ovat ottaneet aimo loikan. Hurskainen kertoo vuosikymmeniä sitten autojen kelvanneen rallin ajoon, jos niistä löytyi turvakaaret ja kuljettajalta ajopuku sekä kypärä.
– Renkaat olivat ihan tavalliset siviilirenkaat. Myös istuimet olivat sellaisia, kuin ne siihen aikaan vakioautoissa olivat.
Vaikka kasvanut turvallisuus on ollut iso asia, on se samalla paisuttanut myös lajin kustannuksia moninkertaiseksi. Tämä näkyy myös osanottajaluettelossa.
Isompia haavereita ei Hurskaiselle ole sattunut. Kylkiluita on kaatojen seurauksena murtunut pariin otteeseen, viimeksi syksyllä. Parhaimpina saavutuksina Hurskainen pitää vuosina 2001–2008 saavutettuja sijoja.
– Silloin ajettiin Koskeman Heikin kanssa F-Cupin kärkisijoista. Jyväskylän MM-osakilpailussa olen ollut mukana yhteensä neljä kertaa, mutta saldona on saman verran keskeytyksiä.
Mutta mikä saa yli 60-vuotiaan miehen lähtemään rallin pariin säännöllisesti?
– Se on se vauhdin hurma. Ja kun vielä ovat kyselleet toistaiseksi mukaan, niin pitäähän sitä lähteä, Hurskainen kertoo pilke silmäkulmassaan ja jatkaa myyntityötään.
