Lapset ovat kasvaneet moottoriurheilun parissa.
Liukkosten nelihenkinen perhe isä Joni, äiti Satu sekä pojat Väinö (10 v.) ja Eino (7 v.) ajavat kilpaa Hirvensalmen Autourheilijoiden riveissä. Koko perheen harrastus antaa paljon, mutta on samalla myös aikaa vievää.
– On tosi mukavaa, kun saadaan koko perhe tehdä yhdessä asioita ja pojat pääsevät tutustumaan seuran talkootyöhön, Satu kertoo.
Joni on HAU:n varapuheenjohtaja ja Satu puolestaan sihteeri sekä vastaa jäsenasioista. He ovat tiivisti mukana järjestämässä esimerkiksi jäsentenvälisiä kilpailuja, joita tänä talvena on ollut kolmesti.
– Se saattaa kuulostaa vähältä, mutta jokaiseen tapahtumaan tehdään kovasti töitä ja kilpailupäivä on pitkä ennen kuin päästään kotiin hengähtämään.
Myös harjoittelu on tärkeää, koska muuten tässäkään lajissa ei kehity.
– Aika harjoittelulle on rajallinen sekä riippuvainen keleistä. Silloin on ajettava kun pystyy, Satu ja Joni kertovat.
Kuluneena talvena Liukkoset ovat harjoitelleet Hirvensalmen Liekuneella sijaitsevalla jääradalla, mutta kelien muuttuessa harjoitukset siirtyvät Vilkonharjulle.
– Yhdistys ylläpitää siellä rataa, jossa voidaan myös ajaa kilpaa. Onneksi naapurit ja maanomistajat olivat suopeita asialle. Kesäaika on rauhoitettu, Joni kiittelee.
Arjessa perheellä ei ole tekemisen puutetta. Autourheilun lisäksi Joni hoitaa omaa yritystään Hirvensal-men Kiinteistönhuolto Oy:tä.
– Ajattelin, että jäisin sivuun ajamisesta eli huoltojoukkoihin pojille. Nyt on kuitenkin vähän kipinä iskenyt uudelleen, Joni pohtii.
Väinö ja Eino ovat molemmat olleet kilpailuissa mukana ja ratin takana jo useamman vuoden. Nuorilla kuskeilla on oltava huoltaja mukana kilpa-autossa. Tällä hetkellä pojilla on ajossa jokkis-Corolla, joka on kiertänyt eri kuskeilla pitkään.
– Tämä on ensiauto pojilla ja kunhan taitoja tulee lisää, niin sitten mietitään millainen auto seuraavaksi. Se on melko haasteellista vielä, koska minun täytyy myös mahtua ajamaan autoa, Joni kertoo.
– Auton siirtäminen traileriin sekä sen ajaminen pois sieltä tapahtuu minun toimesta. Vielä on selvitty toppauksilla, niin että kaikki ovat pystyneet ajamaan samaa autoa.
Poikien ensi kosketus kilpa-autoiluun oli äidin mukaan jännittävää, vaikka harjoittelua moottoriajoneuvojen parissa oli tehty suljetulla piha-alueella.
– Molemmat lähtivät ajamaan ensimmäisiä kertoja todella maltillisesti sekä rauhallisesti. Einolla taisi auto sammua kaksi kertaa, mutta sitten mentiin. Totta kai nyt kun kilpaillaan ja harjoitellaan säännöllisesti, niin vauhti kasvaa koko ajan.
Väinö itse huomauttaa, ettei ole tänä eikä viime talvena ajanut kertaakaan penkkaan.
Ajan voisi vanhempien mukaan käyttää paljon huonomminkin ja edelleen parasta antia on yhdessä vietetty aika.
– Arki on todella kiireistä yrittäjyyden, töiden sekä koulun lomassa. Kyllä viikonloput hyvin usein menevät harjoitellessa. Se on kyllä onni, että harjoituspaikat ovat näin lähellä, Joni ja Satu pohtivat.
Mikäli vapaa-aikaa jää pojilla se kuluu muun muassa polkupyörien parissa. Erityisesti Väinö on innostunut purkamaan sekä rakentamaan kaksipyöräisiä.
– Kaikki taitaa olla käytettyjä pyöriä tällä hetkellä ja pojat kyllä etsivät ja löytävät kaikenlaisia aarteita romulavoilta, Joni naurahtaa.
Emmi Mustonen