Kuvat ja maalaaminen ovat kulkeneet Tuulevi Aschanin matkassa aina. Nyt oli ensimmäisen taidenäyttelyn aika.
Joskus voisi. Ajatus taidenäyttelyn pitämisestä oli käväissyt Tuulevi Aschanin mielessä usein vuosien varrella. Aina se oli jäänyt vain menojaan menneeksi ajatukseksi, kunnes tuli päivä, jolloin tutun taidenäyttelystä kertonut lehtijuttu sai Aschanin toimimaan.
Nyt hänen Silmänpilkkeitä-näyttelynsä on avoinna Mikkelin keskussairaalan Olka-aulagalleriassa.
– Juttu kertoi Hannele Siipilehdon näyttelystä täällä ja laitoin Olka-koordinaattori Noora Kähärälle heti sen luettuani viestiä, että milloin tila olisi vapaana, Aschan kertoo sairaalan kahviossa, jonka kulmassa Olka-galleria sijaitsee.
Hän miettii, että ”joskus voisi” -ajatus muuttui tuolla hetkellä toiminnaksi siksi, että Olka-galleria tuntui sopivan kokoiselta paikalta aloittaa.
– On tärkeää päästä liikkeelle. Ajattelen, että tämä on lähtölaukaus. Nyt kun tämä näyttely on avoinna, olen jo vähän miettinyt esimerkiksi ensi kesää ja mitä muita paikkoja onkaan.
Töitä ripustaessaan Aschan havahtui siihen, että on myös mukavaa antaa sairaalalle lisämerkityksiä.
– Täällä olen itsekin ravannut labrassa ja hoidoissa. Sairaala voi olla myös muuta, Aschan tuumaa.
Visuaalisuus ja kuvat ovat aina olleet osa Tuulevia.
– Jo ristiinalainen kuvismaikka Bertta Leino kannusti minua tekemään kuvataidetta ja jopa sen alan opintoihin. En sinne päätynyt, mutta maalaaminen, piirtäminen ja kuvan tekeminen ovat aina matkanneet mukanani, Aschan kertoo.
Hän on muun muassa opiskellut artenomiksi, missä visuaalisuus oli yksi olennainen osa kaikkea tekemistä. Jo 1990-luvulla Aschan opiskeli Vedic Art -maalausta.
– Sieltä minulle on jäänyt tavaksi, että kääntelen aina tehdessäni töitäni. Pyöritän siis niitä ja katselen, miltä se näyttääkään näin päin. Kun työtä kääntää, siihen saattaakin alkaa tulla jotain ihan muuta kuin ensin ajatteli, esimerkiksi eri värejä.
Aschan maalaa akryyliväreillä. Hän tekee kerroksellisia töitä, jolloin akryylivärit ovat hyviä, kun ne kuivuvat nopeasti. Maalaaminen on hänelle puuskittaista.
– Haaveilen siitä, että kotona olisi tila, missä värit ja tavarat voisivat olla aina levällään. Nyt ne pitää kaivella aina laatikoista esille ja menee aina oma aikansa ennen kuin pääsee tekemiseen.
Kerroksellinen työtapa tarkoittaa Aschanille sitä, että teosten nykypinnan alla saattaa olla tunnistettavia hetkiä, maisemia tai ihmisiä.
– Mutta maalaan ne lopulta ei esittävään muotoon. Maalaan aina tarinoita. Katsoja katsoo niitä omasta näkökulmastaan ja tulkitsee mitä tulkitsee. Minulle niillä on aina oma merkityksensä, Aschan kertoo.
Muutama nyt Olka-galleriassa näytillä oleva työ on sellainen, että Aschan haluaa ehdottomasti pitää ne itsellään.
– Ne ovat erityisen merkityksellisiä voimakuvia, joihin liittyy paljon positiivisia tunteita. Taulua katsomalla pystyn palauttamaan itselleni sen tunteen.
Aschan työskentelee Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin koulutusasiantuntijana. Kirjoittaminen on yksi hänen luontaisista luovuuden muodoistaan mutta siihen liittyy nykyään paljon myös historiaa työkirjoittamisesta.
– Maalaamiseen ei liity mitään työmuistoa tai -historiaa. Siksi se on todella vapauttavaa.
Elina Alanne
Tuulevi Aschan: Silmänpilkkeitä. Aulagalleria Olkassa 28.11. saakka. Mikkelin keskussairaala, Porrassalmenkatu 35-37.
