Mikäli rahoitussäädöksiä ei muuteta, voi monella yksityistien ylläpitämällä lautalla ja lossilla olla edessä ankeat ajat, varoittaa Saaristoasiain neuvottelukunta.
Yksityisteiden ylläpitämät lossit ja lautat ovat ajautumassa vakavaan rahoituskriisiin ensi vuonna. Saaristoasiain neuvottelukunta varoittaa, että jos säädöksiä ei muuteta ennen vuodenvaihdetta, yksityistielossien ja -lauttojen valtionavustus voi pudota rajusti. Uhka koskee koko Etelä-Savoa, jossa toimii kahdeksan yksityislossia ja -lauttaa – seitsemän Savonlinnassa ja yksi Hirvensalmella.
Tällä hetkellä valtio kattaa vähintään 80 prosenttia yksityislossien ja -lauttojen kustannuksista, mutta määräaikaisen asetuksen päättyessä vuoden lopussa vähimmäisraja poistuu ja enimmäistuki laskee 85 prosentista 80 prosenttiin. Samalla Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelema Liikenne 12 -suunnitelma vuosille 2026–2037 ennakoi yksityisteiden rahoituksen romahtamista: määräraha laskisi keskimäärin 25 miljoonasta eurosta 6,1 miljoonaan euroon vuodessa.
– Ellei rahoitusta saada turvattua, yksityislossien minimirahoitus poistuu kokonaan samalla, kun koko yksityistierahoitus romahtaa. Käytännössä monilla tiekunnilla ei olisi varaa ylläpitää lauttayhteyksiä, sanoo Saaristoasiain neuvottelukunnan yksityistielossityöryhmän puheenjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen.
Inkeroinen, itsekin Hirvensalmen puukonsaarelainen, kertoo huolen olevan suuri etenkin Saimaalla, missä sijaitsee valtaosa Suomen noin 20 yksityistielossista ja -lautasta. Niillä tehdään yhteensä noin 210 000 ajoneuvoylitystä vuodessa.
– Näillä saarilla ei ole vaihtoehtoista kulkuyhteyttä: veneitä ja laituri-infraa ei enää ole, eikä silloittaminen ole realistista. Asuminen, työssäkäynti, koulukuljetukset ja pelastustoimi ovat kaikki riippuvaisia toimivasta lossiyhteydestä, hän painottaa.
Inkeroinen muistuttaa, että yksityislossit eivät ole pelkkä kuluerä, vaan ne turvaavat saariston elinvoimaa ja mahdollistavat työnteon, asumisen ja verotulot. Neuvottelukunta peräänkuuluttaa hallitukselta ripeitä toimia ja vaatii, että asetukseen tulisi palauttaa vähintään 80 prosentin pysyvä tukitaso, ja Liikenne 12 -suunnitelmasta tulee poistaa maininta ”määrärahatason salliessa”, joka tekisi rahoituksesta epävarmaa.
Huolta jakavat myös Etelä-Savon maakuntaliitto, Savonlinnan kaupunki, Hirvensalmen kunta ja Etelä-Savon hyvinvointialue, jotka julkaisivat syyskuussa yhteisen kannanoton. Kannanoton mukaan yksityistielossien ja -lauttojen rahoitus on turvattava pysyvästi, ja valtioneuvoston on annettava uusi asetus, jossa tukitaso on vähintään 85 prosenttia hyväksyttävistä käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.
Kannanotossa muistutetaan, että Etelä-Savon lauttapaikat palvelevat lähes sataa vakituista asukasta ja yli 400 vapaa-ajan asuntoa. Ilman toimivia yhteyksiä saarissa asumisen ja elinkeinotoiminnan edellytykset heikkenisivät merkittävästi.
– Nyt tarvitaan selkeitä päätöksiä, jotka palauttavat uskon saaristoelämään, Inkeroinen kiteyttää.
”Epäreilulta se tuntuisi”
Puukonsaaren lauttaan erityinen kohtalonyhteys on saareen kymmenisen vuotta sitten muuttaneella Tiina Jokelalla. Jokela paitsi asuu Puukonsaaressa, myös pyörittää siellä yli 200 lampaan lammastilaa. Lisäksi hän on yksi kuljettajista, jotka Puukonsaaren lauttaa ajavat.
– Epäreilulta se kovasti tuntuisi, mikäli lautalla ei olisi mahdollisuutta jatkaa toimintaa. Samanaikaisesti kuitenkin valtaosa Suomen losseista ja lautoista on valtion täysin ylläpitämiä. Ja juuri uutisoitiin, kuinka niitä uusitaan ja kunnostetaan kymmenillä miljoonilla euroilla.
– Jos lautta ei kulkisi, niin se olisi käytännössä loppu lammastilan toiminnalle. Erilaiset kuljetukset ovat niin sidoksissa tähän lauttaan, Jokela kertoo Puukonsaaren lautan kannella.
Samaan aikaan hänen puolisonsa Samuli Hokkanen ajaa lautan kyytiin traktorikuormallisen heinäpaaleja lampaille. Hieman aiemmin mantereen suuntaan on kulkenut kaksi suurta kontillista kalaa pakettiauton peräkärryssä. Tiinan veli Eero Jokela on kalastanut ammatikseen jo pitkään.
Jokela ynnää investoineensa sekä kotiinsa että lammastilan yritystoimintaan noin 300 000 euroa. Ei siis erityinen ihme, että uhka vuodesta 2014 saakka liikennöineen lautan toiminnan lakkauttamisesta rassaa.
– Koko tämä yksityistieavustusten raju romahduttaminen ylipäätään kummastuttaa. Suomi elää metsästä, ja melko usein ne puut haetaan sieltä yksityistien varresta. Mitäs sitten tehdään, jos sinne ei enää pääsekään? Jokela kysyy.
Itse hän on ajanut lauttaa vuodesta 2016 saakka.
– Kun tänne muutin, niin ei oikein ollut itsellä työtä ja tiesin että tässä oli kuljettajasta pulaa, niin rupesin tähän. Pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla! hän naurahtaa.
Niko Takala