Ainoa Wineryn ja Väänäsen marjatilan yhteistyö vie viinit ilmaan.
Finnairin lennolla bisnesluokassa matkustaessa voi maistella ristiinalaisen marjatilan satoa. Ainoa Wineryn Finnairille toimittama viini on nimittäin tehty Väänäsen marjatilan vadelmista.
Marjatilan omistaja Joonas Väänänen kertoo, että yhteistyötä on tehty jo kymmenisen vuotta.
– En enää edes muista, miten yhteistyö sai alkunsa, Väänänen sanoo.
David Cohen ja Paola Guerrero de Cohen perustivat Ainoa Wineryn vuonna 2014. Väänäsen tila on toimittanut viinitilalle marjoja alkutaipaleelta asti.
– David ja Paola tulivat tänne maistelemaan vadelmia ja tykästyivät Muskoka-lajikkeeseen, Väänänen kertoo.
Muskoka on Väänäsen mukaan metsäinen ja aromikas. Toisinaan sitä kutsutaan pikkuvatuksi pienen kokonsa takia.
Kauniin pyöreät marjat kerätään hieman ylikypsänä. Väänänen pakastaa marjat ja toimittaa ne viinitilalle talvikaudella, jolloin viini tehdään. Kypsät marjat tuovat viinille myös väriä.
– Vuosien saatossa he ovat alkaneet pyytää enemmän marjoja. Ehkäpä viini lyö itsensä läpi korkeuksissa, Väänänen pohtii.
Väänänen kasvattaa marjoja maku edellä. Vadelmat, mansikat ja mustaherukat kasvavat avomaalla.
– Nämä maistuvat ihan erilaiselta kuin tunnelissa kasvatetut, hän sanoo.
Väänänen on huomannut, että eri puolille Suomea toimitetaan erilaisia marjoja.
– Pohjoisemmassa, kuten Rovaniemellä, arvostetaan makeita marjoja. Etelämpään taas toivotaan isoja ja kauniita marjoja.
Kesä oli Väänäsen marjatilalle vaikea. Keväällä vaikutti, että sato jää maltilliseksi. Alkukesän sateet uhkasivat homehduttaa sadon, ja lopulta helle poltti kasvit.
– Sadetuskaan ei auttanut. Uskoisin, että kasvi tappoi tämän vuoden varren, jotta ensi vuoden varsi selviäisi, Väänänen osoittaa kuolleita vadelmanoksia.
Parhaimmat marjat löytyivät syvältä pensaan syövereistä. Ne olivat saaneet kasvaa auringolta suojassa lehtien alla. Päällimmäiset marjat jäivät hyvin pieniksi. Muskoka ei säily kokonsa takia suosiollisemmassakaan säässä kovin pitkään.
Kylmyyden takia satokausi alkoi kaksi viikkoa myöhässä. Helteessä marjat kypsyivät nopeasti, ja paras sesonki kesti vain viikon. Sen jälkeen marjat alkoivat olla jo ylikypsiä.
– Meillä ei ollut tarpeeksi työvoimaa poimimaan marjoja. Olisi tarvinnut puolet enemmän poimijoita. Arvioisin, että 30 prosenttia sadosta jäi peltoon, Väänänen sanoo.
Poimintaa helpottamaan ei saatu edes itsepoimintaa.
– Päätös siitä, että itsepoimintaa ei ole, tehtiin jo keväällä. Resurssit ovat rajalliset, joten emme pystyneet semmoista järjestämään.
Väänänen on alkanut kääntää katsettaan jo kohti seuraavaa kesää.
– Laitan ehkä uutta mansikkaa kasvamaan, hän pohtii.
Ennen seuraavaa kesää toimitetaan kuitenkin uusi satsi vadelmia Ainoa Winerylle.
Iida Joela
