Hirvensalmelaiset Kompan veljekset Olli ja Ville ovat rakentaneet Toyota MR2:n runkoon kilpurin, jolla ajetaan huippuaikoja jäällä ja rallisprinteissä.
Hirvensalmelaisten veljesten Ville ja Olli Kompan Toyota MR2:n rungolle rakennetulla kilpa-autolla on päästelty viime viikkoina kovia aikoja. Ensin Olli ja Ville ajoivat päivän kovimmat ajat kaksivetoisten autojen luokassa Hirvensalmen autourheilijoiden omissa kisoissa Liekuneelle tehdyllä jääradalla. Mäntyharjun moottoriurheilukeskuksessa ajetussa rallisprintin GGTurbo-osakilpailussa puolestaan heidän kilpurinsa kulki Ollin ohjastamana luokkansa ykkössijalle maaliskuun alussa. Luokkavoitto oli vieläpä ylivoimainen, sillä eroa noin kolmen kilo
metrin kisamatkalla kakkoseksi tulleeseen kertyi hieman yli viisi sekuntia.
– Mäntyharjun kisassa oli kyllä tosi vaikeat olosuhteet. Lämmin päivä, niin sohjoa kertyi paljon, ja paikoin ajourat menivät kokonaan jääkerroksen läpi. Että vaikka talvikisa oli, niin monin paikoin saatiin maata näkyviin, Olli kuvailee.
– Itse asiassa kummastelin vähän, että miten ero kasvoi noin suureksi. Ei oma ajo mitenkään kovin kummoiselta nimittäin tuntunut.
Ollin ja auton suorituksesta kertoo jotain se, että kaikki luokat huomioiden vain kaksi aikaa oli hänen kellotustaan kovempia. Nekin kaksi olivat nelivetoisten autojen luokasta!
– Kyllä tuossa meidän autossa kulkua riittää. Kaksivetoisuutta ikään kuin kompensoi se, että moottori on takana, se tuo esimerkiksi kiihtyvyyttä lisää, hän selvittää.
Vahvaselän kylällä, tarkemmin Kompan tilalla, onkin touhuttu autourheilun parissa jo kymmeniä vuosia. Ville ja Olli Komppa saivat kimmokkeen autolla kurvailuun jo varsin nuorina.
– Koko homma taisi saada alkunsa siitä, kun meidän vanhemmilta meni yksi auto sellaiseen kuntoon, että sitä ei voinut enää tieliikenteessä käyttää, mutta tässä omassa pihapiirissä ja peltoautona se vielä meni.
Auton ratin pyörittely tuli siis tutuksi jo varhaisella iällä, voisiko sanoa suomalaisittain tutusti, maatilan metsäteillä ja pelloilla. Varsinaisen autourheilun pariin veljekset päätyivät jokamiesluokan, eli ”jokkiksen” kautta.
– Silloin vuosituhannen vaihteen tienoilla tuossa kylällä oli jonkin verran jokkiksen ajajia. Siihen ryhmään päästiin mukaan, ja hehän sitten alkoivat viemään kisoihinkin mukaan. Ville pääsi minua kaksi vuotta vanhempana vähän aiemmin kisoihin mukaan täytettyään 15 vuotta. Minä sitten sivusta seurasin ja otin mallia, Olli kertaa.
Jokkis-luokkaan kuuluu olennaisena osana se, että alla oleva kilpuri vaihtuu useinkin. Autosta kun täytyy luopua kisan jälkeen, mikäli joku kanssakilpailija siitä tarjoaa asetetun pohjasumman verran.
– Sellaista jatkuvaa autokauppaahan se oli. Autoja ehti siis olemaan useampia, joilla niitä kisoja ajettiin.
Jokamiesluokan jälkeen alettiin siirtyä kilparatojen puolella rallisprintin pariin. Rallisprintissä ajetaan kilpailuja lumella, soralla ja asfaltilla ympäri Suomea. Kilpailujen reitit muistuttavat rallin erikoiskokeita, mutta niiden pituudet ovat lyhyempiä. Ensimmäinen Kompan veljesten rallisprinttiä varten rakentama auto tehtiin Ford Sierrasta.
– Ihan perusauto ostettiin ja siitä rakennettiin. Myöhemmin todettiin, että vähän hitaanlainen peli se oli. Löydettiin sitten tuo vuoden 1986 Toyota MR2, jota on sittemmin laitettu.
Olli Komppa sanoo, että ajamisessa oli yhdessä vaiheessa käytännössä viiden vuoden tauko, kun Toyotan ”moottori oli osina hyllyllä”.
– Sei ei oikein pelannut ja jouduttiin sitä tekemään uusiksi. Sitten kone hajosi niin sanotusti viimeisen kerran, jolloin totesimme, että jotain viisaampaa on saatava tilalle.
Ratkaisuksi löytyi japanilaisia autonosia maahan tuovan liikkeen kautta Hondan Type-R:n moottori, joka on jo vakiona varsin ärjy peli. Kun sitä ei tarvinnut kovasti virittää, on se myös kestänyt hyvin.
– Ja kulkua on. Koneesta irtoaa noin 230 hevosvoimaa. Auto painaa hieman alle tuhat kiloa. Viitosvaihteella näillä asetuksilla huippunopeus on noin 160 kilometriä tunnissa, Olli kuvailee.
– Villehän sen koneen on purkanut, kasannut ja katsonut. Hänhän on ollut mekaanikkona Formula 3-tallia myöden, Olli kertoo.
Niko Takala