Päältä katsoen autot kestävät aikaa aiempaa paremmin, mutta alustassa tilanne voi olla karmea jo muutaman vuoden ikäisessä autossa.
– Tällaisia nämä tuppaavat olemaan, esittelee Ruoste-estokeskuksen yrittäjä Samppa Härkönen reilut 100 tkm ajetun perheauton pohjaa liikkeensä nosturilla.
Härkönen tuntuu tietävän mistä puhuu, sillä takana on jo neljännesvuosisadan verran kokemusta ruoste-estokäsittelyistä, hiekkapuhaltamisesta ja maalaamisesta, siis lähes kaikesta mitä autojen ja työkoneiden korihoitoon kuuluu.
Autojen ruostuminen ei ole mikään uusi juttu. Vielä muutama vuosikymmen sitten automaahantuojat oli velvoitettu tekemään Suomeen tuotaviin uusiin ajoneuvoihin SFS-standardin mukaisia ruostesuojauskäsittelyjä, sillä henkilöautojen ruostumisesta koitui liikenneturvariskien lisäksi suoranaista kansantaloudellista tappiota. Ajan kuluessa autotehtaat paransivat korisuojausta, pakko poistui, standardi kumottiin ja ruostesuojauksen tarve koettiin pienemmäksi.
Härkönen on huomannut nykyautoissa ongelman, joka kohdataan katsastusasemillakin: muovikoteloilla vuorattua alustaa ei pääse tarkastamaan ilman aikaa vievää suojarakenteiden purkamista. Osin aerodynaamisista syistä auton alle asennettujen suojamuovien ja pohjan välillä kostea maa-aines muhii kaikessa rauhassa ja teräs muuttuu hiljalleen maaksi.
Jo pelkkä alustanpesu suojamuovien alta olisi erittäin tärkeää, mutta ilman osaamista ja asianmukaista nosturia tämä on mahdotonta toteuttaa.
– Olen aidosti huolissani siitä, mitä muovien alta useasti paljastuu. Pahimmillaan muutaman vuoden ikäisiin autoihin on ruostunut jo läpireikiä, Härkönen kertoo.
Ruoste-estokäsittely muuttuu monesti pesun jälkeen ruosteentorjunnaksi. Useimmiten alusta saadaan pelastettua edes siedettävään kuntoon, mutta uutta siitä ei saa Härkösen mukaan enää mitenkään, jos tilanne on päässyt pahaksi.
– Kori on auton kallein varaosa ja käytännössä sitä ei voi vaihtaa. Parasta olisikin, jos autot käsiteltäisiin yhä uutena Suomen olosuhteiden vaatimalla ruoste-estokäsittelyllä.
– Se pakko olisi paras tulla takaisin, Härkönen puhisee katsellessaan pahoin ruostunutta taka-akselistoa.
Alustaa pesevä Vili Kuhmonen käyttää tottuneesti painepesuria ja lika saa kyytiä. Liuotinpesun jälkeen vuorossa on alustan koteloiden koneellinen kuivaus ja tässä tapauksessa hiekkapuhallus- ja maalausoperaatio ennen varsinaista ruoste-estokäsittelyä.
Nykyautojen erilaiset anturit, korkeajännitejohdot ja liittimet on suojattava hyvin käsittelyn ajaksi. Näihin toimenpiteisiin kuluu Kuhmosen mukaan aikaa useita tunteja yhtä autoa kohden.
– Meillä läpimenoaika vähänkään ruosteenpoistoa vaativan auton kohdalla on helposti kolme työpäivää. Sen se vie, kun työ tehdään kunnolla, Härkönen painottaa.
Mutta mitä ruostuminen voi sitten pahimmillan aiheuttaa, kun se pääsee tarpeeksi pitkälle etenemään? Suora kysymys pistää Härkösen miettimään, mutta vastaus tulee lopulta nopeasti.
– Katkenneita apurunkoja, joihin kiinnittyvät esimerkiksi auton pyöränripustukset. Toinen yleinen ongelma ovat muovihelmojen alta läpiruostuneet helmapellit.
Automerkkien väliset erot korroosion suhteen ovat muuttuneet vuosien varrella siihen suuntaan, että nykyään ruostuvat kaikki. Olipa kysymyksessä sitten polttomoottori- tai sähköauto, niin armoton kustannuspaine pistää autonvalmistajatkin koville.
– Väittäisin että esimerkiksi premium-autot olivat aikoinaan hyviä tässä suhteessa, mutta eipä sellaisia enää taideta tehdä, Härkönen päättää.
Suomen ankarat olosuhteet
• Neljän vuodenajan Suomessa auton korirakenteet joutuvat kohtaamaan haastavia olosuhteita.
• Teiden suolaus, suuret lämpötilan vaihtelut ja hiekkatiet luovat auton korirakenteelle ääriolosuhteet.
• Ulkopuolelta koituvan mekaaninen kulutuksen, kuten kiveniskemien, lumen ja jään, aiheuttamia vaurioita ei autonvalmistajan myöntämä koritakuu korvaa.
• Sinkitty peltikään ei kestä maakellarimaisesti hautovan maa-aineksen altistusta, mikäli suoja-aineet puuttuvat.
• Henkilöauton ruoste-estokäsittely maksaa alle tuhannesta eurosta ylöspäin ja se vie aikaa 1-3 työpäivää.
JARNO LAATIKAINEN