Olavi Manniselle höyrysluuppi Alina on mieleinen harrastus.
Silmänräpäyksessä. Niin 32-vuotiaasta Olavi Mannisesta tuli höyryalus Ali-nan omistaja.
– Edellinen omistaja joutui luopumaan Alinasta. Näin myynti-ilmoituksen ja tiesin heti, että se on saatava tänne. Seuraavana iltana teimme kaupat, Manninen kertoo Puulalla, Käräjäniemen venesatamassa.
Alinan kotisatama on Otava, josta Manninen seilaa eri puolille Puulaa. Kaksikko pyrkii olemaan kesällä niin paljon liikkeessä ja vesillä, kun vaan kipparilla on aikaa.
– Puula on minulle se järvi, joka on lähinnä sydäntäni. Täällä olen viettänyt aikaa. Puulan höyrylaivahistorian vuoksi koin myös, että täällä on huutava vajaus tällaisesta. Höyrylaivat kuuluvat täällä maisemaan. Niiden katoaminen olisi vähän sama kuin soutuveneet katoaisivat, Manninen kertoo.
Hän asuu tällä hetkellä Helsingissä, jossa opiskelee laivakonetekniikkaa.
– Olen ollut ja olen edelleen merillä töissä. Työn puolesta olen siis ollut tekemisissä tällaisten höyrykoneiden kanssa. Tuntuu, että valikoiduin sopivaksi henkilöksi toteuttamaan tämän höyrylaivan paluun Puulalle.
”Toiset virittävät mopoja, toiset höyrysluuppeja.”
Olavi Manninen
Otatko teetä, Manninen kysyy, kun astun Alinaan.
– Alina keitti veden matkalla, hän jatkaa.
Tosiaan, höyrylaivalla kulkeminen perustuu veden keittämiseen. Manninen vertaa Alinalla matkaan lähtöä siihen, kuinka kesällä lämmitetään puusaunaa. Alkulämmittämiseen menee noin tunti ja sen jälkeen kaksikko on valmiina matkaan.
Lämpöarvon takia Alinaa kannattaa lämmittää koivulla, mutta hätätilanteessa muutkin puut kävisivät.
– Minähän en tee paljoakaan. Alina hoitaa liikkumisen ja kulkemisen, minä lisään puita ja välillä öljyä kippoon, Manninen kertoo hymyillen.
Hän kehaisee, että Puulan puhtaassa vedessä on hyvä veneillä.
– Voimanlähde on tosiaan se Puulavedestä tehty höyry. Puhdasta vettä on mukava käyttää. Sitähän menee tuolta päivän mittaan läpi huomattava määrä. Likaisemmissa vesissä huomaa, miten mutaa kertyy kattilaan, Manninen sanoo.
Alina on höyrysluuppi, eli pieni höyryalus.
– Ero on siinä, onko laivassa täysi kansi. Alinahan on osittain avonainen, Manninen selventää.
Manniselle höyrylaivailu on elämäntapa, jossa yhdistyy hänen suosikkiasioitaan. Hän pitää luonnossa liikkumisesta sekä laivojen tekniikasta.
– Jatkuvasti tässä on jotain huoltoa. Toiset virittävät mopoja, toiset höyrysluuppeja, Manninen tuumaa.
Alina
• Valmistunut Kajaanissa vuonna 2006.
• Pituus 8,7 m, leveys 2,5 m, syväys noin 70 cm.
• Rautainen runko tehty Ruottisen telakalla Sulkavalla vuonna 2002.
• Yksisylinterinen kone rakennettu Ahlströmin konepajalla Varkaudessa 1925.
• Kone ollut aikoinaan Näsijärvellä Aureen apukoneena.
• Ollut aiemmilla omistajillaan Oulujärvellä, Kallavedellä sekä Tampereen järvillä.
Lähde: Jussi Kivinen, Höyryä Puulalla, Puulaveden höyrylaivaliikenteen historiaa
ELINA ALANNE
