Maanmittauslaitos vastaa Suomessa siitä, että kartat sekä paikkatiedot ovat ajan tasalla. Ilmakuvausten jälkeen käydään maastossa varmistamassa tarkistusta vaativat paikat.
Kartoittaja Maarit Korhonen työskentelee Maanmittauslaitoksen (MML) paikkatietotuotannossa. Kun koko tehtävänkuvan nimihirviön jatkaa loppuun asti, saadaan vielä tarkennukseksi ”ilmakuvaperusteisen ajantasaistuksen prosessissa”.
– Sepä se ei mahdukaan yhteen käyntikorttiin tuo titteli! Korhonen naurahtaa.
MML suorittaa tarkastuskierroksia ja karttojen ajantasaistuksia keskimäärin kolmen vuoden välein, ilmakuvien pohjalta.
– Ajantasaistus alkaa aina ilmakuvauksesta ja maaston laserkeilauksesta. Niiden pohjalta tsekataan sitten kohteet, jotka eivät esimerkiksi puuston peitteisyyden vuoksi näy kunnolla ilmakuvista, tai niissä on muuta epäselvyyttä.
Tällaisia epäselvyyksiä ja lisätarkastuksen paikkoja voivat olla esimerkiksi rakennus- tai tieluokat. Kuvista ei pysty välttämättä varmasti todentamaan esimerkiksi sitä, onko kyseessä autokatos vai vaikkapa pihasauna, jos todetaan että kiinteistölle on edellisen kuvauksen jälkeen ilmestynyt yksi rakennus lisää.
– Ilmakuvien pohjalta kartat laitetaan pieniin palasiin, jotka sitten käydään 1:5000 mittakaavan kartalta tarkasti läpi. Tämä osa jaetaan sitten vielä pienempiin osiin, jotta päästään hyvään tarkkuuteen, ja siihen että paikkatieto varmasti vastaa todellisuutta, Korhonen sanoo.
– Kartalta varmistetaan esimerkiksi tiet, talot ja muut rakennukset, pellot, ojat ja muuta virtaavat vedet, korkeuskäyrät ja niin edelleen. Nämä erityistä tarkastusta vaativat kohteet merkataan etukäteen sekä digitaaliseen että paperiseen karttaan lipulla, ja tilanne päivitetään mahdollisuuksien mukaan ajan tasalle jo maastossa.
Paikkatiedon ajantasaisuus on tärkeää monille viranomaisille, kuten esimerkiksi pelastuslaitokselle. Vaikkapa tulipalotilanteessa on tärkeää voida luottaa karttatietoihin siitä, minkälaisia rakennuksia alueella on, ja esimerkiksi siihen, minkälainen tie perille on.
Korhosen omaa tarkastusaluetta on liki 1500 neliökilometriä. Hänen lisäkseen Mikkelin ympäristön alueita tarkastaa kolme kartoittajaa. Alue kattaa suurimman osan Mikkeliä, lännessä alue ulottuu Hirvensalmelle sekä itään päin Kerimäelle saakka.
– Eli auton penkissä tulee kilometrejä istuttua melkoisen paljon. Ja välillä saa olla tarkkana reittejä suunnitellessa, kun meillä on noita vesistöjä paljon. Jos lähtee epähuomiossa vain johonkin, voi joutua toteamaan, että täytyykin kiertää 50 kilometriä, kun tuli vettä vastaan! Korhonen hymähtää.
Kun kilometrejä ja kohteita on paljon, tien päällä kohdataan myös ihmisiä. Maarit Korhonen sanoo, että maaseudulla ihmisten suhtautuminen on pääsääntöisesti ystävällistä ja kartoittajan työtä ymmärtävää.
– Olen aina apuakin saanut, jos on tarvinnut. Monesti paikallisten aluetuntemus on hyödyksi näissä hommissa. Pyrin kyllä itsekin menemään oma-aloitteisesti jutulle, jos näen ihmisiä. Avoimesti kerrotaan aina millä asialla ollaan. Totta kai, varsinkin nykyiseen maailmanaikaan, ihmisiä kiinnostaa, että mitäs täällä oikein puuhataan, Korhonen tietää.
Korhonen lisää, että aivan pihoihin saakka menemistä pyritään välttämään, ellei se ole tarpeen vaikkapa juuri rakennusluokan määrittämistä varten.
Maanmittauslaitoksen kartoittajilla on aina selkeät merkinnät autossa sekä myös tekijöillä henkilökortit mukana, jotka kertovat siitä, että oikealla asialla ollaan.
– Joskus ihmiset luulevat, että me liikumme rakennus- tai muiden lupien perässä, mutta se ei suoraan Maanmittauslaitosta kiinnosta. Me vastaamme vain siitä, että paikkatiedot ovat oikein ja ajan tasalla, ja sitten muut viranomaiset saavat nämä tiedot käyttöönsä.
Jatkuvasti päivittyvät tiedot ja kartat ovat digitaalisessa muodossa maksuttomasti jokaisen käytettävissä verkosta löytyvässä Kansalaisen karttapaikka -palvelussa.
Niko Takala
