Erkki Kiukkaan rakentamat kosteikot tuovat elämää entiselle Lietjärvelle Mikkelin pohjoispuolella.
PETRI P. PENTIKÄINEN
Vielä 1940-luvulla tällä paikalla oli Lietjärvi, sitten se kuivattiin viljelyspelloiksi kuntalaisten ruokkimiseksi. Muistona Haukivuoren kunnan viljelmistä on yhä suurikokoinen lato.
Nyt yhdellä peltolohkolla kasvaa kauraa, virnaa ja persianapilaa, joita eivät syö ihmiset, vaan alueella liikkuvat eläimet. Kunnan ladon seinässä on iso tuulihaukan pesä.
Lintuja on montaa lajia siksi, että maanomistaja Erkki Kiukas on jo pitkään rakennellut pellon reunoille kosteikkoja. Elokuun alussa syntyi taas uutta: kaivinkoneella avarrettiin Lietjoen uomaa ja siirreltiin kiviä röykkiöiksi keskelle jokea. Sen jälkeen jokeen aseteltiin kuusirankoja, jotka keräävät pintoihinsa mikrobikasvustoa ja toimivat joen puhdistamona.
– Kuusi on siihen paras puu. Pinta on rosoinen, ja pieneliöt kiinnittyvät siihen hyvin, Kiukas sanoo.
Uppopuun vesistöjä puhdistava vaikutus oli esillä keväällä järjestetyssä Kyyvesiforumissa, jossa Kiukaskin oli esittelemässä kosteikkoharrastustaan. Puunippuja voidaan laskea järviin ja lampiin, tai sitten tehdä kuten Kiukas nyt: laatia rangoista puhdistamo virtaavaan puroon tai jokeen.
Myös Lietjoki voisi olla paremmassa kunnossa. Kuivina kesinä siitä loppuu vesi kokonaan.
Kosteikkojen ansiosta likaisimmat vedet jäävät tulva-aikoina altaaseen, ja näin virtaavan veden laatu paranee.
Joessa on runsaan veden aikaan kalaa, ainakin särkiä ja haukia.
– Kerran saukko oli napannut joesta hauen. Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta saukko juoksi kala suussaan metsänlaitaan.
Erkki Kiukas aloitti kosteikkojen rakentamisen omille mailleen Sarselinkylässä. Lietjärvelle hän teki ensimmäisen altaan 2000-luvun alussa. Viisi vuotta sitten niitä tehtiin lisää paikalle, josta kaadettiin metsää.
Altaassa ui telkkäpariskunta, joka huomaa tulijat ja valpastuu. Penkereellä olevalla tiellä on hirven jälkiä.
– Valkohäntäpeurat, kauriit ja hirvet käyvät juomassa lammesta. Sammakoita on, ja joutsenia. Kerran näin täällä myös valkoposkihanhen, Kiukas laskee.
Lintujen metsästystä harrastava Kiukas on jättänyt tielle ruokaa kyyhkyille. Variksetkin käyvät sitä nokkimassa.
– Täällä on paljon elämää. Aamuvarhaisella ja illalla on ihme, jos ei mitään näe, Kiukas sanoo.
Vettä nousee altaisiin helposti. Se tuntuu Kiukkaasta sikälikin mukavalta, että altaat jatkavat 1940-luvulla kuivatetun Lietjärven perinnettä.
– Äiti kävi järvessä uimassa, ja äidin isä kertoi, että se oli hyvä sorsajärvi.
Viime keväänä Kiukas perkautti lampeaan Sarselissa, ja myös Lietjärvelle mahtuisi allas lisää.
– Haaveena on, että vielä yhden tekisi. Lietjokeen olisi myös mahdollista tehdä lisää altaita.
Uppopuu puhdistaa vesiä
Ojiin ja laskeutusaltaisiin on viime vuosina eri projekteissa rakennettu pienpuuaineksesta rankakasetteja.
Järviin on hallitusti laskettu myös joulukuusista tehtyjä nippuja. Kun niitä on nostettu tutkimusta varten ylös, ne ovat olleet paksun liman peitossa. Kemialliselta rakenteeltaan aines on 95-98-prosenttisesti sokereita.
Ideana on, että lähelle vedenpintaa asetettavassa puuaineksessa käynnistyy auringonvalon vaikutuksesta vesistön tilaa parantava hyödyllinen prosessi. Eliöyhteisö siirtää hiiltä ravintoketjussa eteenpäin, ja sitä myös poistuu vedestä hyönteisten kautta.
Mittausten mukaan puhdistamot voivat lisätä hyödyllisen pohjaeliöstön määrän monisatakertaiseksi, ja haitallinen ravinnepitoisuus voi pudota puoleen. Jos puhdistamo tehdään hyvin mutaiseen altaaseen, sen voi rakentaa jään päälle, ja antaa kevään hoitaa veteenlaskun.