Oikein paljon kun valehtelee, niin siihen alkaa itsekin uskomaan. Kuulin edeltävän lauseen nuoruusvuosinani, kun kokeneemmat miehet kahvipöytäpuheissaan sumuttivat naiskavereitaan. Mene ja tiedä todellisuudesta, mutta untuvikon mielikuvaa niillä muokattiin ja paljon.
Hirvensalmen suunnalta kuului syyskuisessa perjantai-illassa kummia. Niin kummia, että koko seudun ykköspuheenaihe oli selvillä kerrasta: YLE uutisoi Ferrarin palvelukseen helmikuussa siirtyneen miehen tarinan osoittautuneen täydeksi bluffiksi.
Suurelle yleisölle asia tuli yllätyksenä, mutta ei sisäpiirissä eläneille. Keväästä asti valveutuneimmat alkoivat nähdä epäilyksen varjoa tarinan yllä. Kylillä kuiskittiin ja lopulta somessa jo viisasteltiin. Huoltoaseman ”kuuklepöydissä” on myös ihmetelty, kuinka ihmeessä tarina autourheiluseuran karting-hallilta Ferrarille on mennyt läpi. Median tekijät ovat puolestaan ruoskineet itseään siitä, että taustoja ei tarkasteltu. Pajunköysi upposi kuin rasvattuna, ilman nielemistä, kakomisesta puhumattakaan.
Paikallislehti Hirvensalmelaista kustantavana ja sitä kautta paikkakuntalaisia sekä paikallisia oloja tuntien rohkenen sanoa, että valtaosa menisi vipuun vastaavassa tilanteessa uudestaankin. On erittäin vaikea hoksata huijausta, joka alkaa sisäpiiristä ja kehittyy hiljalleen kuin syöpä sisäelimissä.
Kun Maranellossa mielikuvitusmatkalla oleva kaveri on mukana rakentamassa infraa ja hankkimassa kalustoa erityisesti lapsille ja nuorille suunnatun autourheiluhallin puolesta, ja vieläpä tuoden omaa erityisosaamistaan kielitaidon puitteissa, eivät hälytyskellot olleet kovin herkällään.
Ja vieläpä se, kun kanssatouhuaja on toiselle avulias, kohtelias ja hyväntuulinen kiperissäkin tilanteissa, ovat sympatiat puolella automaattisesti. Löylyä heitettiin kiukaalle lisää, kun ”itsekeksityn akkukytkennän” avulla autojen toimintasäde kasvoi moninkertaiseksi perinteisiin akkuihin nähden. Tämän jälkeen oltiin tilanteessa, jossa talkooporukan keskelle oli syntynyt oma sankari. Todellisuudessa pitkä toimintasäde johtui muista tekijöistä kuin kytkennästä.
Tuhkimotarina muuttui vieläkin täydellisemmäksi, kun italialaiselta OTL-Kartilla ”huomattiin” erityislahjakkuus jo varhaisessa vaiheessa. Sattuipa tarinassa sähkökarting-autojen valmistaja olemaan kytköksessä mutkan kautta Ferrariin. Samalla avautui oiva mahdollisuus akkutieteen auervaaralle käydä Italiassa mekaanikkokurssilla ja tulla formula-miehenä takaisin.
Miksi Hirvensalmella asian haistaneet olivat sitten niin hiljaa? Ehkäpä heidän yksi syy oli Haukartingin suojeleminen, sillä yli 4 000 tunnin talkootyöpanosta ei haluttu riskeerata yhden hölmöilyjen vuoksi. Toiseksi, kuka tiesi hänen huijauksistaan siinä vaiheessa? Ja kolmanneksi, Maranellon miehen suurin ongelma on perimmäisen yksinkertainen: omia valheitaan ei hänkään pääse karkuun.
Itse kirjoitin Erikoissanomiin jutut sekä akkutekniikan oivalluksesta että siirrosta tarunhohtoisen italialaistallin palvelukseen.
On selvää, että meidän toimittajien tulisi aina tarkistaa taustat. Ihan joka ikinen kerta.
Käytännössä asia ei mene ihan noin. Jos aikuinen ihminen kertoo menevänsä Ferrarille töihin, ei ainakaan tälle eteläsavolaiselle toimittajalle tule ensimmäisenä mieleen lähettää kyselyä saapasmaahan ja tiedustella onko herra x teidän palveluksessa.
On selvää, että ilman mittavaa huomiota kaverin markkina-arvo olisi ollut yhtä paljon kuin puhjenneella ilmapallolla. Toivoa vain sopii, että oikeus tässäkin lopulta voittaa ja huijatuksi tulleet saavat varansa takaisin. Maranellon tunnelmia kun ei ole vastikkeeksi enää luvassa, ei edes ”virtuaalitodellisia”.
Ylpeäksi en ole itseäni koskaan kokenut, en nytkään. Otan hatun päästä ja pyydän anteeksi lukijoiden lisäksi eritoten heiltä, jotka astuivat julkisuudesta eläneen koijarin ansaan.
Lopuksi on syytä teroittaa sitä tärkeintä asiaa: konnia tässä tarinassa on tasan yksi. Mutta somessa sekin tuntuu unohtuvan.