Harri Parkkisen 60-vuotinen taipale ei ole ollut aina ruusuilla tanssimista.
Isänsä mukana autokauppoja solmimassa ollut pikku-Harri osasi vaihtoautojen hinnat ulkoa. Hän kertoi niitä vuoroansa odottaville asiakkaille ja kauppa kävi. Elettiin vahvaa autoistumisen aikakautta, ajanjaksoa jolloin autot myytiin sitä mukaa kun niitä saatiin markkinoille. Länsimaissa tehdyt autot olivat olleet vasta vähän aikaa sääntelystä vapaita ja markkinoilla oli tilaa.
Mutta elämä opettaa ja toisinaan liian rankalla kädellä. Näin tapahtui koko Parkkisen perheelle Harrin ollessa vasta 10 vuoden ikäinen. Isä-Väinö sai sydänkohtauksen uidessaan Jukajärven kotirannalla Juvalla. Harrista tuli ikävän tapahtuman myötä perheen vanhin mies. Tuo aika oli kovaa leskelle ja neljälle lapselle.
– Silloin piti ottaa vastuuta. Kannoin puita ja tein lumitöitä, kaikkea mahdollista, mitä silloisessa omakotitalossa vain oli tehtävä, mies muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
– Periksi en antanut. Kyllä siinä luonne kasvoi väkisin, Parkkinen paljastaa.
Kun pappa myi jo aikoinaan hevosia ja isä autoja, jäi myyntimiehen kipinä elämään nuoruusvuosiksi. 17-vuotiaana Harri sai paikan Porrassalmen Autosta harjoittelijana ja varaosamyyjänä. Nuori mies sai kuitenkin samalla luvan myydä autoja, jos vain sai kauppoja aikaiseksi. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen autokauppa oli jo solmittu.
– Se oli valkoinen Volvo PV 544, vuoden 1961 mallia, Harri muistaa kirkkaasti.
Harrin viikonloput kuluivatkin nuorena pitkälti töissä. Hän halusi ammentaa kokeneemmilta myyjiltä oppia ja ilmoittautui ilta- ja viikonlopputöihin vastikkeetta.
– Halusin vain myydä autoja ja ennen kaikkea oppia kuinka kauppaa tehdään.
Tuolloin liikkeissä riitti ihmisiä kiertelemässä autoja eri tapaan kuin nykyään. Nettiä ei ollut ja autoja kierreltiin katsomassa liikkeestä toiseen. Ahkera myyjä sai noukittua lattialiikenteestä monta kauppaa olemalla valpas.
– Lisäksi kierreltiin paljon kylillä. Vinkkimiesten vihjeistä lähdettiin liikkeelle ja kierreltiin talosta taloon esittelemässä autoja. Silloin oli maaseudullakin ihmisiä ja aktiviteettia ihan toisella tavalla, eikä oikeastaan missään talossa ollut kahta autoa.
Pelkkä automyyjän ura 1970-luvun loppupuolella Karikon Autotaloksi muuttuneessa yrityksessä kesti kymmenkunta vuotta. Tämän jälkeen kontolle tuli lisäksi esimiestehtäviä.
Myös rahoitus autokaupassa nosti päätään, mutta toteutustapa oli tyystin erilainen kuin nyt. Korko oli jopa 20 % ja rahoitus toteutettiin vekseleiden avulla.
– Esimerkiksi vuoden ajaksi tarvittiin 12 eri vekseliä, joka kuukaudelle omansa, jotka lunastettiin aina pankin kautta. Oli se melkoista ruljanssia, Harri muistelee.
Luottamus autokauppaa kohtaan ei ollut tuolloin kummoista. Siihen Harri halusi puuttua jo varhain.
– Ala ei ollut järjestäytynyt eikä juridiikka ollut kunnossa. Täytyi saada pelisäännöt, jotta ihmiset oppisivat luottamaan ja autokauppa tulisi avoimemmaksi.
Tuossa tehtävässä ala on onnistunut hyvin. Sitä kuvastaa Harrin mukaan parhaiten netin kautta tehtävät kaupat.
– Nyt ostetaan autoja näkemättä niitä. Auto katsotaan ja tutkitaan verkkosivujen kautta, otetaan yhteys myyjään joko puhelimitse tai sähköpostilla ja se on siinä. Kuluttajansuojaan luotetaan ja homma toimii, kokenut myyntipäällikkö painottaa.
Mutta mikä on reilun 40 vuoden aikana yli 20 000 autoa myyneen miehen mielestä sitä kaupanteon ydintä?
– Korostaisin tilannetajua, ihmisten lukemista ja empatiaa, muuta ohjenuoraa ei automyyjä mielestäni tarvitse, konkari lataa vakuuttavasti.
Käytännössä tämä tarkoittaa asioihin oikealla tavalla suhtautumista. Esimerkiksi sitä, että toisen halpa on toisen kallis. Kaupantekotilanteessa on päästävä mukaan asiakkaan elämään, iloihin ja suruihin. Automyyjällä on siis oltava psykologin vikaa.
– Kaikki asiakkaiden on oltava myyntimiehelle aidosti yhtä arvokkaita. Asenne pitää olla nöyrä joka tilanteessa, aina. Hermon on myös syytä olla kunnossa, mies kertoo nauraen.
Vuosien vieriessä palveltavina on ollut paljon ”sukuasiakkaita” eli saman suvun jäseniä monessa polvessa.
– Varhaisimmat asiakassuhteet lähtevät jo isältäni asti. Hän voitti aikoinaan paljon erilaisia myyntikisoja ja niitä asiakkaita on kulkeutunut minulle saakka. Vieläkin tulee tarinoita Väinöstä, vaikka hän menehtyi jo 50 vuotta sitten.
Parkkisen löytää jatkossakin parhaiten työn ääreltä. Kutsumusammatissaan oleva mies aikoo palvella asiakkaita vielä pitkään, mikäli terveyttä vain piisaa. Moottoriurheilusta, kalastuksesta ja Lapin matkailusta pitävä mies tykkää myös traktorihommista.
– Käyn kotona ollessani usein auttamassa naapureita, lanailen teitä ja kaikkea muuta puuhastelua.
Metsä on myös Harrille mieluinen paikka. Metsätöissä mieli lepää ja akku latautuu Hirvensalmella, Etelä-Savon kansallismaisemassa, Ryökäsveden rannalla.
Sika pakussa
Pitkään uraan ja lukemattomiin autokauppoihin mahtuu myös paljon tarinoita. Yksi hauskimmista tapahtui Karikon Autotalossa 1980-luvulla. Kangasniemeläinen isäntä tuli vaihtamaan Leyland Sherpa -pakettiautoaan tuoreempaan. Kaupanteon ja kättelyn jälkeen isäntä suunnisti kotimaisemiin uudemmalla autolla ja Harri puolestaan liikkeen pihalle siirtämään autoa vaihtoautorivistöön.
Pakituksen jälkeisen jarrutuksen aikana kuului tavaratilasta melkoinen jumpsaus. Harri veti käsijarrukahvan ylös, astui ulos autosta ja riensi avaamaan tavaratilan oven katsoakseen mitä tapahtui. Yllätys oli melkoinen, kun sianporsas katsoi silmiin auton uuden omistajan edustajaa.
Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä isäntä riensi pian hakemaan unohtamansa sian takaisin kotiin.
Nousut ja laskut
Autokaupan suurin muutos ja markkinoiden uusjako nähtiin 1990-luvun alussa, kun lama runnoi Suomen talouselämän polvilleen. Kun Suomessa myytiin vuonna 1989 vajaat 177 000 autoa, olivat myyntilukemat seuraavina vuosina vain 50 000 kappaleen tietämillä. Mikkelissä kuivin jaloin selvisi tuolloin vain kaksi autokauppaa, muutama vuosi sitten ovensa kiinni laittaneet Karikon Autotalo ja Vauhti-Vaunu.
Noista päivistä on Harri Parkkisen mukaan opittu jotain sellaista, mikä kantaa tähän päivään saakka. Silloin merkkiliikkeiden piti aloittaa tehdä voimallisesti vaihtoautokauppaa, jos ylipäätään aikoi olla olemassa. Toki vahvat hartiat omistuspohjassa olivat myös edesauttamassa, mutta vaihtoautokauppa kohosi elintärkeään asemaan – ja on sitä yhä.
Nykyään Suomessa myydään vuositasolla 600 000 vaihtoautoa, joista karkeasti puolet autoliikkeiden kautta. Se on liki kolme kertaa uusien autojen myyntimäärä, joten ihan pienestä bisneksestä ei ole kysymys.