Kun tivoli saapuu paikkakunnalle, se on aina kiva tapahtuma.
Petri Tuomisen elämä on yhtä tivolia. Ainakin kesäisin.
– Isä meni vuonna 1966 armeijan jälkeen töihin kiertävään tivoliin. Alun perin hänen oli tarkoitus auttaa paikkakunnalla vierailevaa tivoliporukkaa ison autoradan pystytyksessä ja katsoa siinä sivussa, mistä tivolissa oikein on kyse. Työ ei kuitenkaan ollut vain kertaluontoinen apumiehen homma, vaan hän lähti kesäksi kiertämään tivolin mukana ja sille tielle jäi, kertoo Tuominen.
– Isä yleni aika nopeasti kenttäpäälliköksi ja rahastonhoitajaksi ja osti 70-luvun lopulla koko systeemin itselleen.
Petri Tuominen kiersi isänsä Anteron kanssa jo hyvin nuoresta pojasta tivolin matkassa. Kaikki kesät ja viikonloput oltiin tien päällä. Kun Tuomisen isä kuoli vuonna 2004, Petri Tuominen jatkoi äitinsä kanssa isän viitoittamalla tiellä, mutta pienemmällä kalustolla.
– Ensin pyörin jaloissa ja sitten aloitin ihan oikeissa töissä yläasteikäisenä, jolloin olin lipunmyyjänä kolme kesää. Lukioonkin menin, mutta se jäi kesken, koska veri veti tien päälle, kertoo Tuominen.
– Silloin olin 18 vuotias. Ostin puolet yhdestä isosta karusellista ja ryhdyin yrittäjäksi.
Vuodesta 1993 Tuominen on pyörittänyt toiminimeä Peten karusellit. Matkassa kulkee pari pomppulinnaa, karuselli, onnenpelejä sekä hattaraa ja popcornia.
– Minulla on vain lapsille tarkoitettuja laitteita. Totta kai pelit käyvät kaikille. Kierrän aika paljon markkinoita ja vastavia tapahtumia. Muun muassa Mikkelin kalamarkkinoilla olen ollut mukana vuodesta 2002.
Työntekijöitä Tuomisella ei ole. Joskus joku saattaa tulla hetkeksi mukaan auttelemaan mielenkiinnosta.
– Vuonna 2005 mietin, kunnostanko vanhan kaluston ja ostanko lisää isoja laitteita. Oli kuitenkin melko helppo päätös pienentää kalustoa ja jatkaa niillä, Tuominen kertoo.
– Puolet vuodesta eli huhtikuusta lokakuun alkuun olen tien päällä. Aikaisemmin asuin asuntovaunussa, mutta nyt olen keskittänyt työt enemmänkin viikonloppuihin ja erilaisiin tapahtumiin.
Kun tivoli tulee ihmisten luo, se on aina kiva asia.
– Sen verran on vuosien saatossa tapahtunut muutosta, että isommat tivolit eivät enää kierrä niin ahkerasti paikasta toiseen kun ennen. Aiemmin saattoi olla lähemmäs kolmekymmentä eri paikkaa kesässä, mutta nykyisin ne viipyvät yhdellä paikkakunnalla aina pidemmän ajan kerrallaan, tietää Tuominen.
– Isoilla tivoleilla menee aikaa rakentamiseen ja kalustoa on paljon. Ehkä myös tapahtumat, joiden yhteydessä tivolit ovat olleet, ovat vähentyneet.
Tuomisen mukaan isojen tivoleiden määrä on kuitenkin pysynyt samana.
Kesä on tivolimiehen työaikaa. Talvisin mies viettää ”normaalia elämää” puolisonsa kanssa ja urheilee. Tuomisen mukaan kausiluontoisen työn takia pitää talvisin keskustella myös AY-kassan kanssa.
– Mietin toki itse, että mitä sitten kun ikää tulee. Jos tämä homma ei jonain päivänä enää kiinnosta. Varmaankin autonkuljettajan homma olisi omiaan. Tykkään siitä. Ehkä olen rauhaton sielu, kun haluaisin vain olla menossa koko ajan, Tuominen virnistää.
– Missään vaiheessa en kuitenkaan ole ajatellut, etten jaksa. En edes silloin, kun isä kuoli. Äidin kanssa jatkettiin vuosia kahdestaan ja sitten kun äiti jäi eläkkeelle, minä jatkoin yksin.
Kilometrejä auton mittariin tulee kesässä parikymmentä tuhatta.
– Kiertävässä tivolissa on aina oma viehätyksensä. Tilanteet vaihtelevat, mutta se on itsestä ja omasta asenteesta kiinni, miten tässä hommassa pärjää, sanoo Tuominen.