Oma ala löytyi monen kokeilun jälkeen.
ESE-Tekniikan työmaalla kuuluu viheltelyä ja välillä jopa laulun pätkää. Yksi työmaan asentajista tykkää tehdä työnsä viheltäen. Hän ei olekaan mikään stereotyyppinen sähköasentaja. Turvakypärän alta työntyvät vallattomasti pitkät tummat hiukset ja kasvoilla hänellä on veikeä hymy.
ESE:n työmaalla paiski toukokuun töitä Etelä-Savon ammattiopisto Esedussa sähköalaa opiskeleva Jenny Virtanen. Otavassa asuva 31-vuotias neljän lapsen äiti on iloinen, että oma ala tuntuu löytyneen.
– Peruskoulun jälkeen kävin lukiota yhden vuoden. Sitten suoritin parturi-kampaajaopintoja, mutta eivät ne olleet minun juttu. Sen jälkeen kokeilin merkonomiopintoja oppisopimuksella perheyrityksessämme, jossa olin töissä kaikkiaan kahdeksan vuotta, muistelee Virtanen.
Tekniikka on kiinnostanut Virtasta jo pidemmän aikaa. Sähköalalle hän päätyi monesta syystä.
– Tällä alalla on hyvä työllisyys. Työ on myös todella monipuolista ja jokainen päivä on erilainen. Tykkään tarkkuutta vaativista tehtävistä, joita ala tarjoaa.
Kuukauden työjakso ESE-Tekniikalla oli Virtaselle mieluinen. Innokas opiskelija pääsi oppimaan ja tekemään monenlaista. Työtehtäviin kuului muun muassa kaapeliverkon rakentamista, kaapelivikojen paikannusta ja korjaamista, kaapeleiden uudelleenkytkentöjä, sulakkeiden vaihtoa, katu- ja aluevalaistuskeskusten muutostöitä.
Toimittajana olin ajatellut, että en kysy Virtasen sukupuolesta mitään. Sehän olisi asenteellista. Hän itse ottaa kuitenkin aiheen esille.
– Kyllä minun naisena pitää todistella osaamistani eri tavalla kuin miesten. Ei työ- tai opiskelukavereille, vaan muille, pohtii Virtanen.
Miesvaltaisessa työyhteisössä naiselta vaaditaan Virtasen mukaan myös tietynlaista luonnetta.
– Paksusta nahasta on hyötyä. Näissä hommissa ei mielensäpahoittajat pärjää. Joskus joku ohikulkija saattaa tokaista, että noinkohan homma naiselta onnistuu.
Työpaikkaohjaajana toimiva ESE-Tekniikan sähköverkkoasentaja Lasse Barck on ollut enemmän kuin tyytyväinen Virtasen työpanokseen.
– Jennyn kanssa ei ole ollut ainakaan tylsää. Amiksen pojat ovat yleensä paljon varauksellisempia. Jenny puhui ensimmäisen tunnin aikana enemmän kuin edellinen opiskelija koko jaksollaan, nauraa Barck.
Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opiskelijoita on oppimassa työelämässä entistä enemmän tulevaisuudessa.
– Meidän alalla onneksi kaikki osapuolet hyötyvät. Minä saan omaan tekemiseeni avuksi käsipareja ja opiskelija saa tarvitsemaansa oppia, pohtii Barck.
– Luonnollisesti joudumme tarkkaan miettimään, millaisia työtehtäviä opiskelijoille voi antaa. Isoilla työmailla on paljon riskitekijöitä emmekä halua asettaa opiskelijoita liian haasteellisiin ja vaarallisiin paikkoihin. Meille turvallisuus on ihan ykkösasia, hän painottaa.
Virtanen aloitti opinnot Esedulla viime syksynä. Tarkoitus olisi valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Kesä menee opintojen parissa töitä tehden.
– Olen koko kesän oppimassa koulutussopimuksella Sähkö-Soikkelilla. Siellä pitäisi olla kaikkea mielenkiintoista urakkaa kuten aurinkopaneelien ja ulkovalaistusten asentamista sekä muita rakennustyömaan sähkötöitä.
Innokasta opiskelijaa ei haittaa, että lomaa ei juuri kesällä ole.
– Olen tottunut tekemään töitä ja tämä on niin mielenkiintoista hommaa. Onhan mulla viikonloput kuitenkin vapaat. Tosin oli puhetta, että tilanteen salliessa voisin olla viikon tai kaksi lomalla. Ehtisipä vaikka matot pestä, suunnittelee Virtanen.
Suurperheen äidillä ei ole ongelmia mitä tehdä vapaa-ajalla.
– Olen lasten ja ystävien kanssa. Se on sellaista yhdessä hengailua. Jos jotain erityistä ryhtyisin harrastamaan, niin se olisi varmaan motocross.
Kuinkas muuten.