Avoin liitto on Fon ja Ramen kirjoittama parisuhdekomedia aikuisille.
Pirunpellon Tommi Jussila ja Sykkeen anestesialääkäri Ilmari Nortamo ovat monelle tuttuja roolihahmoja uuden Tuntematon sotilas filmatisoinnin majuri Sarastiestä puhumattakaan. Kaikkien näiden roolien takana on näyttelijä Matti Ristinen.
Tänä keväänä Ristinen vierailee Mikkelin Teatterissa avioparin Dario Fon ja Franca Ramen kirjoittamassa parisuhdekomediassa Avoin liitto, jossa hänen vastanäyttelijänään on Mikkelin Teatterin näyttelijä Marjaana Viitanen. Näytelmän ohjaa mm. kaksi kertaa parhaan naispääosan Jussi-ehdokkaana ollut näyttelijä-ohjaaja Liisa Mustonen.
– Ensimmäistä kertaa teen tämän roolin ja ylipäätään työskentelen Dario Fon tekstin parissa, kertoo Ristinen.
– Näin näytelmän vuosia sitten Komediateatteri Areenassa, jossa pariskuntaa esittivät Kristiina Halkola ja Eero Melasniemi. Silloin olin nuori ja jotenkin jäi sellainen fiilis, että en ollut ehkä juuri sitä kohderyhmää, ketä teksti eniten puhuttelee.
– Siitä aasinsiltana; kohderyhmäksi mieltäisin ehkä ne, jotka elämästä ja parisuhteesta jo jotain ymmärtävät.
Kysymykseen, kuka on Matti Ristinen, mies vastaa nopeasti.
– Ensimmäisenä tulee mieleen, että olen isä, aviomies ja sitten aina tilantee mukaan mitä milloinkin tarvitaan, Ristinen sanoo.
– Olin syksyllä puolen vuoden työttömyysjaksolla ja sain osallistua nuoremman lapsen koulun aloittamiseen. Se oli hienoa aikaa ja sopi minulle, mutta loppuvaiheessa vaimoni huomasi, että aloin turhautua.
– Voin sanoa vilpittömästi, että arki on parasta, mutta itseni ja uranikin kannalta on tärkeää, että saan ansioluettelooni ainakin yhden teatteriproduktion per vuosi.
Freelancerin elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta siinä on puolensa.
– Koen olevani etuoikeutettu, että olen työni puolesta päässyt kiertämään ympäri maata, Ristinen sanoo.
– Voisin kyllä jossain vaiheessa elämää nähdä itseni kiinnitettynä eläkeikään asti jossain laitosteatterissa, mutta en vielä. Vetoan lapsiin tässä kohtaa.
– Näyttelijöiden työajat ovat ihan mahdottomia. Aamuharjoitus, tauko, ilta harjoitus tai sitten illalla esitys tai sitten pitkä päiväharjoitus ja illalla esitys. Jokainen ymmärtää, että se on melkoista soveltamista. Näyttelijät on töissä kun muut ovat vapaalla, Ristinen ynnää.
– Vaimoni Sari Haapamäki on näyttelijäkiinnityksellä Helsingin kaupunginteatterissa, joten meille sopii oikein hyvin, että minä olen freelancer ja enemmän kotona. Lapset ovat kuitenkin niin pieniä vielä.
Teatterikärpänen puraisi miestä siinä 14–15 vuoden iässä.
– Kärsämäellä minulla oli kuvaamataidon ja ilmaisutaidon opettajana paikallinen suuri kulttuuripersoona Anja Vähä-Aho. Sanoin hänelle, että haluaisin tehdä jotain, joka itkettäisi tai naurattaisi, Ristinen muistelee.
– Aloimme työstää runoja ja pieniä monologiesityksiä. Osallistuin Nuorison taidetapahtumaan ja esiinnyin erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa.
– Lukion toisella luokalla kävin sitten testaamassa Teatterikorkeakoulun pääsykokeet. Tipuin viimeisestä vaiheesta ja palautteessa sanottiin, että käypä lukio loppuun: ”Elämässä on hyvä viedä joitain asioita päätökseenkin”.
Seuraavana keväänä, ylioppilasvuotena, Tampereen yliopiston Näyttelijäntyönlaitoksella tärppäsi.
Ristinen valmistui näyttelijätnyönlaitokselta 1997, minkä jälkeen miestä sitten vietiinkin. Kun taivas repeää -tv-sarja, Kiinnitys Turun kaupunginteatterissa, tv-sarja Taivas sinivalkoinen…
– Samoihin aikoihin tapahtui muutto Helsinkiin. Kun työt ei oikein ottaneet tulta alleen, kävin siinä välissä armeijan, kertoo Ristinen.
– Armeijan jälkeen pääsin Aku Louhimiehen Kuutamolla elokuvaan ja samoihin aikoihin sain kiinnityksen Helsingin kaupunginteatteriin pariksi vuotta. Sen jälkeen olen työskennellyt freelancerinä.
– Olen ollut siinäkin mielessä onnekas, että olen saanut tehdä sekä tv-, että elokuvarooleja ihan kiitettävästi.
Perhe ja ura kulkevat käsi kädessä.
– Toki on aikoja, jolloin rehellisyyden nimessä täytyy myöntää, että työ on tärkeämpi kuin perhe, Ristinen älähtää.
– Esimerkiksi nyt, ensi-illan alla, olen täysin produktion kanssa ”naimisissa” – en voisi kuvitellakaan kantavani täyttä vastuuta perheestä, mutta kun esitykset saadaan pyörimään, tilanne helpottuu.
– Onni on puoliso, joka ymmärtää työn vaatimukset ja ajoittaisen hektisyyden, mutta hänelle ei myöskään mene läpi ihan kaikki. Jos erehdyn sanomaan kotona, että ”meillä olis tässä työryhmän kanssa nyt tällanen meno…” saan aika nopeasti palautetta, ettei mulla ollutkaan mitään menoa. Työpaikat ratkotaan kuulemma ihan muualla, Ristinen nauraa.