Aika maatilalla menee nopeasti. Parasta on lehmien poikiminen.
Rantalan tilalla vietetään kahvitaukoa. Agronomi-opiskelija Sini Häkkinen ja maatalouslomittaja Auli Häkkinen keskustelevat maan uuden hallituksen säästösuunnitelmista.
– Toivottavasti hallitus ei romuta nykyistä lomitussysteemiä. Lomitusta on suunniteltu yrittäjälähtöiseksi. Säästöjä pitäisi saada 20 miljoonaa ja maatilayrittäjät joutuisivat maksamaan itse osan lomittajien palkoista. Kyllä yrittäjät joutuvat hirveän koville, elleivät he saa järjestetyksi lomittajia, työkaverukset pohtivat.
Vanhemman Häkkisen lomitusalueena on Mikkelin Haukivuori. Nuorempi Häkkinen suorittaa tilalla 85 päivän maatalousharjoittelua. Haastattelupäivänä heillä oli takanaan muutama yhteinen työpäivä.
– Sini on oppivainen, oma-aloitteinen ja säntillinen. On kiva tulla töihin, kun tietää kuka on kaverina, Auli kehuu.
Sini Häkkinen opiskelee Viikissä Helsingin yliopistossa kotieläintiedettä maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa. Hänellä alkaa syksyllä toinen vuosi. Opinnot kestävät kandi- ja maisterivaiheineen viisi vuotta ennen kuin hän valmistuu agronomiksi.
– Tulevasta en ole vielä varma, sillä maisterivaiheessa pitää päättää erikoistuuko kotieläinten jalostukseen vai ruokintaan. Ehkä seuraavat pari vuotta näyttävät minulle sen oman suunnan, hän toteaa.
Toukokuun alussa alkanut työharjoittelu kestää elokuun loppuun asti. Tilaa emännöi maatalousyrittäjä Sirpa Karhu sekä hänen osakkaana olevat poikansa Lari ja Miika Tiilikka. Häkkisen mukaan aika menee todella nopeasti, sillä työ on monipuolista.
– Normaaleina päivinä siivoan makuuparsia, juotan vasikoita ja lisää kuivikkeita karsinoihin. Sitten ajan lehmiä lypsyroboteille.
Tulevan agronomin mukaan eläinten kanssa työskennellessä pitää olla aina vähän varpaillaan. Lehmät voivat olla oikukkaita ja vähän arvaamattomiakin.
– Yritin ajaa yhtä lehmää robotille. Kohta viereen tuli äkisti monta lehmää, joista yksi pukkasi minut kumoon, hän naurahtaa.
Häkkisen mukaan työharjoittelun parhainta antia ovat olleet vasikoiden syntymät. Hän iloitsee siitä, että talon emäntä on ottanut hänet mukaan auttamaan lehmien poikimisessa.
– Olen päässyt vetämään vasikkaa ulos hiehosta kaksi kertaa. Ne ovat olleet mieleenpainuvia kokemuksia.
Molemmissa tapauksissa poikimisesta väsyneet hiehot olivat saaneet vasikoista ulos vain etusorkat.
– Sorkkien ympärille laitettiin ketjut, joiden avulla vasikkaa alettiin vetää ulos. Pää on isoin ponnistus. Kun sen saa ulos, niin loppu käykin tosi nopeasti, tuleva agronomi tietää.
