Kädenvääntö kotimaisen, pakkasta kestävän AdBlue-nesteen puolesta jatkuu kulisseissa.
Miten tämä asia voi olla näin? Edeltävä kysymys tulee väistämättä mieleen, kun kuuntelee ongelmakuvauksia, joita diesel-käyttöisten autojen ja työkoneiden kohdalla syntyy ureapohjaisen AdBlue-nesteen käytöstä. Jo -11 pakkasasteessa jäätyvän liuoksen aiheuttamat vauriot ovat ajoneuvon käyttäjille varsin tyyriitä kunnostaa, eikä toistuva ongelma katoa edes korjaamalla, puhumattakaan päästöistä laitteiden ollessa rikki.
Liuosjupakka tuntuu vielä kummallisemmalta, kun ratkaisun asiaan tiedetään olleen olemassa jo vuosikymmenien ajan. Kemiran kehittämä Denoxium sietää pakkasta aina -30 asteeseen asti. Sittemmin tämä muurahaishappopohjainen yhdiste on päätynyt yrityskauppojen myötä yhdysvaltalaiselle Eastmanille, joka myy tuotetta rapakon takana. Suomea lähimpänä sitä myydään Norjassa, mutta EU-alueelta Denoxiumia on turha haikailla.
Pakkasenkestävää epäkohtaa on tuotu esille niin eduskunnassa kuin EU-tasolla. Kesäkuussa kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestilä teki aiheesta eduskunnalle kirjallisen kysymyksen. Viimeksi pari viikkoa sitten asiaan ottivat kantaa perussuomalaisten kansanedustajat Jaana Strandman ja Antti Kangas. Heidän mukaan AdBlue-järjestelmien rikkoontumisista koituu Suomessa 30–50 miljoonan euron kulut talvikautta kohden.
EU:n suuntaan viestiä Denoxiumin sallimisesta on myös viety, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. MEP Henna Virkkunen jätti komissiolle huhtikuussa AdBlue-nesteen pakkaskestävyyden parantamisesta ja huomioinnista kirjallisen kysymyksen. Komission vastauksen mukaan pakkasolosuhteissa korjaustarvetta aiheuttavista ongelmista ei ole oltu siellä tietoisia. Komissio on kuitenkin kiinnostunut saamaan lisätietoja asiasta. Toivoa vain sopii, että asia ei hyydy EU-byrokratiaan alkavan talven myötä.
Mutta mistä tässä on lopulta kysymys? Mitään järkisyytä Denoxiumin hyllyttämiseen ei tunnu olevan. Vastaus on mitä ilmeisemmin kauppapoliittinen. Autonvalmistajat eivät hyväksy takuuehdoissaan muita nesteitä EU-alueella käytettäväksi kuin AdBlue. Kemira ehdotti jo vuonna 2007 ISO-standardin valmistelun yhteydessä Denoxiumin hyväksymistä, mutta silloin sitä ei huomioitu. Yhdysvalloissa aine on yleisessä käytössä ja kuten tunnettua, euroautoja myydään siellä merkittäviä määriä, joten takuukikkailu on aitoa eurooppalaista bullshittiä.
Mikäli typenoksideja leikkaavan nesteen pakkaskestävyyttä halutaan parantaa kotimaisen keksinnön turvin, on standardia muutettava. Se vaatisi päättäjien ja alan jättien yhteistä päätöstä, joten tehtävä ei ole sieltä helpoimmasta päästä.
Ehkäpä ainoa keino on vedota siihen, että AdBluen avulla laitteisto toimii kovalla pakkasella heikosti, jos lainkaan, ja näin hengitysilmaamme pääsee typenoksideja oikein urakalla. Rahat vai henki voi olla hieman liioitellusti sanottu tässä tapauksessa, mutta ei paljoa muutakaan. Nykyajan malliin todistamisen taakka näyttää olevan maalaisjärjen perääjillä.
TIESITKÖ?
• Typenoksideja leikkaava SCR-järjestelmä on ollut pakollinen dieselautoissa vuodesta 2015 ja raskaassa liikenteessä jo 10 vuotta aiemmin.
• Typpipäästöt vähentyvät noin 90 %:lla niissä ajoneuvoissa, jotka on varustettu SCR-järjestelmillä.
• AdBlue-liuoksen heikon pakkaskestävyyden vuoksi SCR-laitteisto on varustettu useimmiten lämmityslaitteella, jonka täytyy saattaa päästölaitteisto toimintakykyiseksi -15 asteen pakkasessa 20 minuutissa.
• Viime kesänä typenoksidien päästöjä leikkaavan laitteiston poistaminen tai uudelleen ohjelmointi kiellettiin lailla reippaiden uhkasakkojen turvin.
• Ammattikäytössä olevan raskaan kaluston kohdalla sanktio voi olla jopa 30 000 euroa, yksityisilläkin tuhansia euroja
JARNO LAATIKAINEN
