Olen elänyt Dingo-huuman ja kuunnellut C-kasetin Kerjäläisten valtakunta liki puhki. Uskoin, kun levisi riemastuttava huhu, että Neumann on ostanut tupakka-askin juuri meidän lähiömme kioskilta.
Sitä ennen oli jo fanitettu mäkisankaria, joka sukelsi sumusta maailmanmestaruuteen, ja myöhemmin seinällä roikkui Toni Niemisen kalenteri.
Aivan ylivertainen lapsuuden sankarini oli kuitenkin Mihail Sergejevitš Gorbatšov.
Olen se erilainen nuori, joka piti lukiossa vakavalla mielellä laaditun neutraalin alustuksen Neuvostoliiton talousjärjestelmän ja politiikan uudistuksesta.
Perestroikan ja glasnostin ajatuksista voi olla vaikuttunut edelleen. Siitä huolimatta, että Gorbatšovin uudistuspolitiikka oli lopulta epärealistinen haavekuva maassa, jonka historiassa demokratia ja sananvapaus ovat olleet vain yksittäisiä epäonnistuneita kokeiluja.
Gorbatšovin uudistustyötä arvioitaessa pitää muistaa, missä kylmyyden tilassa idän ja lännen välit hänen aloittaessaan olivat.
Kun nyt puhutaan, että lapsia ei saisi järkyttää ilmastonmuutoksen uhkakuvilla, olen lievästi eri mieltä. Ei ollut vaikuttavampaa rauhantyötä kuin näyttää televisiossa ydinräjäytyksen sienipilvi ja kertoa, mitä kaikkea ydinaseiden käyttö ydintalvineen voi ihmiskunnalle merkitä.
Siihen pelottavaan tulevaisuudenkuvaan ei voi kuvitella suurempaa toivon tuojaa kuin Mihail Gorbatšovin nousu Neuvostoliiton johtajaksi. Neuvostoliiton, joka oli sotavarustelemassa itsensä hengiltä ja käytti noin puolet kansantuotteesta ei-rauhanomaisiin menoihin.
Neuvostoliitosta hauraine johtajineen oli tullut vitsi, mutta virnuiluun sisältyi samalla tietoisuus, että rappiolla oleva jättiläinen on vaarallinen ja arvaamaton.
Mihail Gorbatšov oli kaikkea muuta. Hänen otteistaan puuttui väkivalta ja pullistelu, ja se oli kolkon suurvallan johtajalta ihmeellistä, sadunomaista. Rauhantahtoisuus oli vilpitöntä, ja Gorbatšov sai esiintymisillään Ronald Reaganin vaikuttamaan vanhanaikaiselta.
Kotimaassaan Gorbatšov otti politiikallaan suunnattoman henkilökohtaisen riskin. Kuten olemme nähneet, itänaapurissa voi sattua yllättäviä onnettomuuksia.
Samasta syystä Gorbatšov joutui jatkuvasti taiteilemaan Putin-suhteensa kanssa. Kevään 2022 täytyi olla Mihail Gorbatšoville musertavaa aikaa.
Yöpöydälläni on ollut jo pitempään kolme kirjaa, ja kaikissa niissä tekijänä on Mihail Gorbatšov. Yhden esipuheessa suomalaisille lukijoille hän kirjoittaa:
”Ihmiskunta joutuu nykyään valitsemaan keskinäisen hengissä säilymisen ja itsetuhon välillä. Sulkematta silmiään ideologisilta, poliittisilta ja sosiaalisilta ristiriidoilta valtioiden on opittava suuri taito elää yhdessä.”
Nämä Gorbatšovin vuonna 1986 esittämät ajatukset eivät ole vanhentuneet tippaakaan, ja kelpaisivat edelleen esitelmän aiheeksi.
Hyvää matkaa, lapsuuden sankari.
Petri P. Pentikäinen