Suomen maantieliikenteen päästötason puolittaminen vuoteen 2030 mennessä on kunnianhimoinen tavoite.
Ilmastonmuutosta on syytä torjua ponnekkaasti ja sen eteen on oltava valmis tekemään töitä. Tärkeää on myös se, että se ei raasta suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja kotitalouksia kohtuuttomasti.
Väläytykset polttoainehintojen korottamisesta parin euron tuntumaan ovat saaneet mattimeikäläiset takajaloilleen. Facebookin STOP! Autoilijoiden kuritukselle! –ryhmässä oli tätä kirjoitettaessa noin 270 000 jäsentä. Ja huomionarvoista on se, että ryhmä on kasvattanut suosiotaan verrattain pienessä ajassa, juuri kuumana vellovan polttoainehintakeskustelun vuoksi.
Ottamatta kantaa poliittisiin värisävyihin sen enempää, on päivänselvää että ryhmän otsikon mukaisesti autoilijoiden kurittamisen kautta ilmastopolitiikkaa ei pidä harjoittaa. Suomen väestöstä leijonanosa asuu edelleen maakunnissa ja haja-asutusalueilla, seuduilla joissa toimiva joukkoliikenne ei ole edes vaihtoehto.
Hallitus päätti ajaa suomalaisen turvetuotannon pikavauhdilla alas. Puolen miljardin elinkeinosektori ja huoltovarmuus pyyhkäistiin samalla takavasemmalle. Samaan aikaan poltettavaa energiaa tuodaan juna toisensa jälkeen itärajan takaa, eikä merimatkan päästä tulevilta hiililaivalasteiltakaan voida välttyä. Ongelma on siis ulkoistettu, ajan hengen mukaisesti.
Tämä talvi on pitkästä aikaa muistuttanut siitä tosiasiasta, että Suomen talvi on pitkä ja kylmä. Sitä vastaan ei pelkällä hakkeella pärjätä, vaan sekaan tarvitaan tanakamman lämpöarvon omaavaa polttoainetta, kuten turvetta. Tämä tosiasia ei kaukolämmön piirissä olevassa kaupunkikeskustan kopperossa palelemalla muuksi muutu.
Polttoaineen hinnoista on riittänyt aina puhetta ja pulina jatkunee samankaltaisena hamaan tappiin saakka, oli kyse bensasta tai sähköstä. Todellisuudessa liikennepolttoaineiden reaalihinnat eivät ole historian valossa korkeimmalla tasollaan. Sen sijaan sähkönsiirto on aika karkeasti hinnoiteltua ja kysymys onkin kotitalouksien kokonaiskuluista. Suomeksi sanottuna maksukyvystä.
Avoimet terveiset Arkadianmäelle kirjoitan seuraavasti: ilmasto on yhteinen, joten lienee paikallaan keskittyä hillitsemään päästöjä etupäässä globaaleilla foorumeilla. Kotimaassa meidän ei kannata toisiamme hengiltä kiduttaa varsinkaan poliittisen ideologian vuoksi.
Päättäjillä pitää vaatia enemmän pelisilmää. Koronakurimuksen keskellä soisi puhuttavan jostain muusta kuin arkea entisestään hankaloittavista asioista. Harmaata kun riittää tällä hetkellä ilman maalaamistakin.