Kilpailutus karsii työnlaadun arvostusta.
Kesämökin pihalla jyllää kaivinkone. Kauhakuormaajan jykevä kauha koukkaa sorakasasta kauhallisen hiekkaa ja tiputtaa sen valmisteilla olevan rakennuksen perustusten juurille. Koneen hytissä istuva Hannu Nikulainen työskentelee vielä hetken, kunnes hän sammuttaa koneen ja hyppää ulos hytistä.
– Tässä on menossa varastorakennuksen pohjan ulkopuolinen soratäyttö, hän selventää lähtiessään kahvitauolle.
Nikulainen on tehnyt koneurakointia pienestä pitäen. Vuoden päästä konealan yrittäjyyttä tulee täyteen jo 30 vuotta.
– Tein töitä alussa isän koneella. Armeijan jälkeen ostin ensimmäisen oman koneeni. Olin 21-vuotias aloittaessani koneurakoinnit, hän kertoo.
Nikulainen kävi peruskoulun jälkeen Jyväskylän ammattikoulussa maanrakennus- ja koneasentajalinjan.
– Perusajatus oli nimenomaan siinä, että osaan korjata ja huoltaa itse omat koneeni.
Nikulainen kertoo, että konehommat veivät hänet heti alkuunsa reissuhommiin.
– Aloitimme valtion teiden hoidot ja kiersimme kolmen miehen porukalla ojankaivuussa ympäri Etelä-Savoa. Myöhemmin mukaan tulivat myös lumityöt ja teiden lanaukset.
– Kiersimme reissuhommissa kymmenen vuotta. Se oli silloin sellaista asuntovaunuelämää, hän muistelee.
Seuraavalla kymmenvuotisjaksolla töitä tehtiin kotoa käsin. Viimeisen viiden vuoden aikana reissutyöt ovat tulleet jälleen mukaan kuvioihin. Kesäisin reissuhommat painottuvat ojankaivuutöihin ja talvella pääpaino on puunkorjuussa.
– Yhtenä lisänä tässä paketissa on myös sirkkelisahaus. Olen ollut sirkkelin äärellä 15-vuotiaasta saakka. Ennen sahauksia kierrettiin tekemässä kylillä. Nykyisin hoidan ne pienissä erissä kotoa käsin, konemies sanoo.
Koneurakointi H. Nikulainen Oy viettää siis pian juhlavuotta. Yrittäjän mukaan parasta omassa työssä on tietty vapaus ja omien työtehtävien organisointimahdollisuus. Haastetta antaa esimerkiksi taloudellisesti kannattavien urakoiden laskeminen.
– Nykyisin monessa firmassa sanotaan, ettei saa tehdä ”ylilaatua”. Työnlaatu ei ole enää niin määräävä, vaan se kuka tekee halvimmalla. Hyvää työnlaatua ei enää arvosteta. Suurimpana syynä tähän on hirveän tiukka kilpailutus, ammattimies harmittelee.
– Myös aliurakoitsijoiden työsuhteet ja sopimukset saisivat olla pitempiä, jotta pystyisi paremmin suunnittelemaan investointeja.
Nikulainen täytti itse pyöreitä vuosia tammikuussa, kun mittariin paukahti 50 vuoden rajapyykki. Sen vuodet ovat hänelle opettaneet, että vapaa-ajalle pitää osata antaa oma arvonsa. Hän on pyrkinyt karsimaan töitä niin, että viikonloput jäisivät vapaiksi.
– Mutta eläkeiästä en missään nimessä haaveile. Isällä on ikää liki 90 vuotta ja hän tekee edelleen traktorihommia. Jos vain itsellä terveyttä ja ammattitaitoa riittää, niin työnteko voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään, hän toteaa tyytyväisenä ja palaa takaisin kaivurin hyttiin.