Yhteydet Helsinkiin, so last season

|

Korona-aika on ollut parasta, mitä maakunta-Suomelle on aluekehityksessä vuosikymmeniin tapahtunut.
Tuhoon tuomittu muuttotappion ja surkeuden maakunta-Suomi on yhtäkkiä olemassa vakavasti otettavana elämisen mahdollisuutena.
Yhtäkkiä on huomattu, että tämä niinsanottu Muu Suomi on sittenkin olemassa muutenkin kuin joulun ja juhannuksen menoliikenteen määränpäänä, josta kiirehditään viimeisenä pyhänä apeassa jonossa takaisin.
Muussa Suomessa voikin nyt tehdä töitä, monipaikkaistella ja etäillä. Kuntiin tulee kyselyjä rakennuspaikoista enemmän kuin aikoihin. Rakennuslupaprosesseja on monessa Etelä-Savon kunnassa vireillä pitkästä aikaa kasvava määrä.
Kehittyvien maakuntien Suomi on muuttunut takavuosien vaalirahajupakan kirosanasta todeksi. Tai ainakin kehittyvään suuntaan.

Tämä ei lannista 1900-lukua henkiviä väylähankkeita, joiden meno- ja paluuliikenteen ainoa päätepiste on Helsinki.
1980-luvulla se alkoi, kun kiiltopaperiseen esitteeseen painettiin ensimmäiset minuuttitavoitteet junaliikenteen matka-ajoiksi maakuntakeskuksista Helsinkiin.
Tällä fundamentilla hoidetaan Suomen junaliikennettä myös 2020-luvulla, ja näin toteutetaan ainoan sallitun operaattorin kissanpäiviä. Tärkeintä on matka-aika, matka-aika ja matka-aika. Pysähtyminen asemille ei ole tärkeää, vaan sitä pitää suorastaan välttää.
Tämän ohiajofundamentalismin takuumiehiksi ovat asettuneet myös maakunnat. Ne laskevat matka-aikoja maakuntakeskuksista Helsinkiin ja katsovat jäävänsä kehityksestä, jos jostain pääsee nopeammin. Ne ovat koonneet voimansa vaatimaan pikaratoja itään, keskelle ja länteen sellaisella ponnella, että miljardit vilisevät kuin numerot jokeriarvonnassa.

Miten ajan tasalla miljardiratalobbaus on nyt, kun korona-aikana opituista käytännöistä osa on selvästi jäämässä pysyviksi? Osataan pitää kokous matkustamatta Helsinkiin. Osataan tehdä työpäivä matkustamatta Helsinkiin. Uskalletaan rakentaa koti Muuhun Suomeen.
Tämän seurauksena Muussa Suomessa tarvittaisiin parempaa ja sujuvampaa paikallista arkea. Esimerkiksi paikallisia junayhteyksiä ja pysähtyviä junia, joilla on muutakin tarkoitusta kuin viedä päättäjiä Helsinkiin. Mitä pikaratoja monumenteikseen vaativat kansanedustajat ovat tehneet näiden asioiden eteen?
Vähintä, mitä ratarallille pitäisi koronan takia tehdä, olisi megahankkeiden palauttaminen uuteen tarkasteluun. Sama kriittisyys tarvitaan tasapuolisesti myös tiehankkeille. Suomen tie- ja rataverkko on monin paikoin heikossa kunnossa, mutta sen asian äärellä ei näy lobbausta, vaan pelkkää hiljaisuutta.

Huonon kohun tuntee termistä gate

|
Sen jälkeen, kun kesällä 2003 Anneli Jäätteenmäki (kesk.) joutui luopumaan pääministerin tehtävästä, on suomalaisen politiikan sanastoon otettu termi gate. Jäätteenmäen kaatoi Irakgate, joka ravisteli ...

Automyyjän työnkuva on muuttunut huimasti

|
Asiakkaiden ja palveluntarjoajien keskinäinen luottamus määrittää menestymisen. Autoalalla ei voi välttyä myöskään paineelta. Mielikuva kengät pöydällä asiakkaille näpäyttelevistä automyyjistä on ollut historiaa jo pitkään. ...

Kenen rahoilla päästöjä leikataan?

|
      Suomen maantieliikenteen päästötason puolittaminen vuoteen 2030 mennessä on kunnianhimoinen tavoite. Ilmastonmuutosta on syytä torjua ponnekkaasti ja sen eteen on oltava valmis ...