Hiihtokausi vaihtuu suunnistukseen ja pyöräilyyn.
Kurkisensaaren asukas Tarja Liikanen on monipuolinen liikkuja. Talvisin lajeihin kuuluvat hiihto ja retkiluistelu, jotka ovat vaihtumassa nyt kevään korvalla suunnistukseen ja pyöräilyyn.
– Olen hiihtänyt tällä kaudella 800 kilometriä. Se on aika paljon näillä korkeuksilla. Tosin kyllähän tuo kilometrimäärä vaatii jo vähintään yhden Lapin hiihtoreissun, kertoo hiljattain Ylläkseltä palannut Liikanen.
Hiihtäjä kävi joulun tienoilla myös Rukalla, mutta pääasiassa Liikanen on hiihtänyt Kurkisensaaressa naapurin tekemiä latuja pitkin.
– Toinen naapuri pitää yllä kuuden kilometrin pituista retkiluistelurataa Kyyveden vastarannalla asuvan henkilön kanssa. Täällä on kyllä hyvät naapurit, kun he pitävät näin hyvin huolta liikuntamahdollisuuksista, hän kiittelee hyväntuulisena.
Hiihtokausi alkaa olla kohta paketissa, joten liikkumisen vaihtoehdot vaihtuvat kesäisimpiin lajeihin. Liikasella alkaa kohta pyöräilykausi. Viime vuonna hän starttasi liikkeelle toukokuun lopulla ja polkimet polkivat tiuhaan tahtiin syyskuun loppupuolelle asti. Tuona aikana hän ehti pyöräillä lähes 1000 kilometriä.
– Pyöräilin viime kesänä kerran töistä kotiin. Se taisi olla pisin matka. Kaupungista tuli kotipihaan matkaa 43 kilometriä, kertoo Mikkelin I Apteekin apteekkari.
Kodin ja työpaikan välistä kilometrimäärää Liikanen ei muistanut kuin apteekin hyllyltä, mutta hän tarkisti sen nopeasti pienestä muistivihkosta. Kilometripäiväkirjasta löytyivät merkinnät myös Puulan ympäripyöräilystä ja Luonterin pyöräilytapahtumasta.
Pitkistä juoksulenkeistä tykkäävä Liikanen odottelee myös suunnistuskauden alkua. Mikkelin Navin kuntorasteille hän pääsee ensimmäistä kertaa vapun tietämillä. Lajista hän innostui 2000 -luvun alkupuolella omien tyttärien aloittaessa harrastuksen. Nuorempi tytär ylsi aina maajoukkuetasolle asti.
– Parasta tässä on löytämisen riemu ja se, että saa olla metsässä. Suunnistaessa saa nollattua pään täysin pois työasioista, hän toteaa.
– Juoksulenkeillä on vain tie, matka ja määränpää. Suunnistuksessa pitää keskittyä koko ajan karttaan, kompassiin ja metsässä etenemiseen tai muuten on hukassa.
Metsässä juostessa pitää keskittyä myös maastoon ja siihen mihin jalalla joka kerta astuu. Reittejä kuljetaan pitkin kallioita, juurakkoja, soita ja kosteikkoja.
– Yleensä sieltä tullaan pois kengät märkinä, koska matkalle sattuu aina joku ylitettävä oja.
Etelä-Kymen Suunnistajia edustava Liikanen osallistuu joka kesä Venlojen viestiin eli Jukolan viestin naisten kilpailuun sekä neljän osakilpailun Kainuun rastiviikoille.
– Juoksen aina ankkuriosuuden. Se on pisin matka, noin kahdeksan kilometriä pitkä, hän kertoo.
Suunnistus on rantautunut yhä aktiivisemmaksi harrastukseksi myös Haukivuorelle. Haukivuoren Kisailijat ry on keräämässä joukkuetta kasaan ensi kesän Venlojen viestiin. Liikanen on jo innokkaana lähdössä mukaan suunnistuskisaan.
– Vielä, kun mukaan saataisiin kolme lisää, niin joukkue olisi kasassa, Liikanen kertoo lopuksi.
