Possu ei välttämättä tarvitse lajitoveria kaverikseen, mutta ihmisiin ne kiintyvät helposti.
Idylliseen maatalon pihaan saavuttaessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä aitauksessa oleviin hevoseen ja poniin. Kuinka perheen lemmikkipossu mahtaa tulla niiden kanssa toimeen? Astuessa sisään taloon vastaan tulee pari koiraa hännät heiluen. Possua ei näy vieläkään.
– Täällä se meidän Lilli on, Tiina Haponen naurahtaa ja osoittaa hieman hämmentyneen näköistä minipossua.
– Anna sille käsi haisteltavaksi, niin kuin koiralle, mutta varovaisemmin, Haponen ohjeistaa.
Lilli nuuhkaisee kättäni ja kääntyy äkkiä pois.
– Olen lukenut, että possuilla ei ole hyvä näkö. Muut aistit kuten kuulo ja haju kompensoivat sitä. Lilli on leimautunut meihin ja tunnistaa kyllä perheen jäsenet, Haponen kertoo.
Possu jatkaa touhujansa koirien seassa, eikä niitä tunnu haittaavan etteivät kaikki ole samaa lajia.
Lilli on tällä hetkellä puolivuotias ja jatkaa kasvuaan kolmevuotiaaksi saakka.
– Eniten kysytyt kysymykset ovat, että kuinka suureksi Lilli kasvaa ja aiommeko syödä sen jouluna. Ja ei, emme aio, Haponen naurahtaa.
Lillin vanhemmat olivat kumpikin alle polven korkuisia, mutta varmaksi ei voi sanoa tuleeko Haposten lemmikki vanhempiinsa. Alun perin Haponen kertoo olleensa sitä mieltä, että possu asuu navetassa.
– Eihän sitä enää voi navettaan laittaa. Jos jotain ongelmia tulee, niin sitten ehkä. Jos olemme hereillä, se on aina mukana perheen touhuissa.
Possu on opetettu sisäsiistiksi makupalojen avulla. Sen herkkua ovat muun muassa rusinat.
– Vaikka ajattelisi, että possu haisee pahalta, niin toisin on. Jos koirat käyvät ulkona ja sataa vettä, niin ne haisevat pahemmalle kuin Lilli.
Lilli osaa pyytää syliin tökkimällä kärsällään ja se viihtyy parhaiten lämpimässä.
– Nytkin se työntää itseään villatakin alle, possua sylissään pitävä Haponen toteaa.
Lilli on perheen mukana lähestulkoon kaikkialla minne sen suinkin saa ottaa. Muun muassa agilityhallilla se on aiheuttanut kummastusta.
– Moni saattaa katsoa, että minkäs rotuinen tuo oikein on. Viimeistään kun kuulevat röhkäisyn, tajuavat että kyse on täysin eri eläimestä. Se sulautuu kauempaa katsottuna melko hyvin meidän laumaan värityksensä ansiosta.
Haponen kertoo possun olevan huomattavasti itsenäisempi kuin esimerkiksi koira. Se käy itse syömässä pensaista marjoja, mutta on kuitenkin aina valppaana ja seuraa ihmisten touhuja. Perheen tyttäret Jasmina ja Emilia kertovat eläimen kuin eläimen olevan kiintynyt Tiina-äitiin.
– Välillä ulkona äidin perässä menee eläinvana, kun ne kaikki seuraavat, tytöt nauravat.
