Olen kirjoittanut julkisuudessa vuosien varrella yli 30 perusteltua tekstiä Mikkelin Suuresta Puhalluksesta, Biosairilasta. Kaiken alkuhan oli hankepuuhamiesten tekaistu väite, että valtiovalta edellyttää maassamme liikennekaasun jakeluasemia 150 km:n välein. Valtiovalta ei edellyttänyt – se pohti, josko sellainen verkko olisi joskus mahdollinen.
Samaan aikaan Sipilän hallitus ohjasi 30 miljoonan euron avustukset biokaasuhankkeille. Tähän saumaan ”Mikkelin älyköt” iskivät kiinni. Matkan varrella selvisi, että tästä potista kuori 25 miljoonaa pelkästään yksi taho, BioGTS Oy. Siis se sama yhtiö, joka älytti vuosia Metsäsairilassa, kaupungin hallinnossa ja myös ESE:ssä puuhastelleita hankemiehiä.
Valtuustossahan hanke meni aikanaan heittämällä läpi: vihreät innostuivat maapallon pelastamisesta ja älyttivät mukaan monia päättäjiä. Tuskin näistä kukaan oli kuitenkaan tutustunut konsulttiyhtiö Pöyryn 120 -sivuiseen raporttiin, jossa koko liikennekaasuliiketoiminta analysoitiin juurta jaksain.
Pöyry totesi yksikantaan, että Mikkelin oloinen, kokoinen ja raaka-ainepitoinen hanke ei voi koskaan olla kannattava. Vieläkään kellot eivät kumisseet, vaan hankala hanke siirrettiin ESE:n selvittämättömien hankkeiden koriin. Hanketta ajaneidenhan oli jotensakin pelastettava ns. nahkansa.
Kysyin muutaman kerran asiaa tuntevilta tahoilta, miten eräät asiat voivat olla, kuten ne ovat. Kaikki kiistivät niiden olevaisuuden, mutta kun esitin mustaa valkoisella, sain vastauksen viiveellä ja kuin yhdestä suusta: kaupungin päättäjillä ei ole pääsyoikeutta Biosairilan päätöksiin, koska se on osakeyhtiö! Niinpä, sanoisi eräs Raid…
Biosairilan tyystin epäonnistuneesta päätöksenteosta on opittava jotain: jos uuteen hypätään, on sen vaarat hahmoteltava vähintäänkin yhtä tarkasti kuin edut. Edelleen: kaikkea uutta ei ole kritiikittä hyväksyttävä. Ja se tärkein: päättäjien ei tule luulla ja toivoa – ainoastaan tietää!
Nyt A.D. 2021 tilanne on se, että nämä kaasukammiopuuhamiehet sanovat, että ”kuasua tulloo, mutta liekkö toiminta koskaan pittää ihtiään jaloillaan”. Mahtaa epäröivyys johtua osin siitä, että yksikään maailman autonvalmistajista ei puhu tulevaisuudesta ja kaasuautoista samassa yhteydessä. Sillä saralla tulevaisuus tulee olemaan sähköinen.
Mikkelin julkiseen liikenteeseen vaadittuja kaasubusseja tuskin edes rekisteröidään – eihän missään ole sanottu, että niillä pitäisi jollain lailla liikennöidäkin – riittää, että liikennöitsijällä on ne. Vaikkapa vain piilossa varikon takaosassa. Tämän kaasubussikokeilun – kuten itse laitoksenkin – maksaa muuten kaupunki. Siis me kaupunkilaiset, kuten aina.
