Harvoin yksi sana on samanaikaisesti koko maailman huulilla.
Nyt on: Korona. Vielä joku viikko sitten ihmiset ympäri maailmaa suunnittelivat lomiaan, juhliaan ja jokapäiväisiä rutiinejaan kuten ennenkin. Valmistauduttiin eri urheilulajien arvokisoihin, veikattiin jos minkäkin sarjan pudotus- ja loppukilpailusijoituksia – olympian kisojakin odotettiin kautta koko urheilevan maailman.
Sitten tuli Korona. Aluksi kumeina, kaukaisina kantamoisina jostain idästä. Naureskeltiin… Sitten jo Italia altistui, Ranska, Espanja, Saksa. Vieläkin leveitä hymyjä täällä Pohjolan perukoilla. Turvassa. Mutta viimeistään viikko 12 kertoi meille metsäläisillekin, että voimme altistua tälle uudelle vitsaukselle siinä kuin missä tahansa muissakin maailmankolkissa.
Itsekin väheksyin vielä tammikuussa Koronaa: halusin tuolloin muistuttaa, että tupakka ja liikenne tappavat maailmanlaajuisesti miljoonia – eikä näistä kuolemista kohkata lainkaan kuten nyt Koronan kohdalla. Pandemiavertailukohtaa tälle Koronalle voi hakea 1918-1919 riehuneesta influenssan sukuisesta Espanjantaudista, joka tappoi 30 – 100 miljoonaa ihmistä – pääseekö Korona näihin lukuihin, jää nähtäväksi.
Koronan vaikutuksista maailmantalouteen voidaan kuitenkin jo nyt sanoa enemmän kuin tarkoista uhrimääristä: talouden pakka menee pahasti sekaisin! Moderni talouselämä – tai millainen se vielä viime viikolla olikaan – lamautuu pitkäksi aikaa, eikä palaa ehkä koskaan entiselleen. Kansantalouksien tulee pohtia uudelleen niin kansainvälinen työnjako, kansallinen omavaraisuus kuin – poikkeustiloihin varautuminenkin. Käytännössä tämä tarkoittanee teollisuudessa kriittisten komponenttien valmistuksen palauttamista ainakin osin kotimaahan, erilaisten varmuusvarastojen kartuttamista ja digiyhteiskunnan rakentamista vastaamaan ensisijaisesti kansallisia tarpeita. EU, NATO, YK, NAFTA, EFTA – mitä näitä nyt onkaan – jäävät tässä kehityksessä vääjäämättä toissijaisen huomion kohteiksi. Kaikki eivät tästä pidä. Toisaalta kuitenkin monet pitävät.
Juuri nyt jokaisen meistä on huolehdittava toisistamme. On irvokasta, että voimme huolehtia parhaiten toisista, kun huolehdimme itsestämme: pitämällä huolta, ettemme itse sairastu, voimme estää muidenkin sairastumisen. Outoa on Koronan jälkeisen elämän logiikka!
Nyt voimia – yhdessä ja erikseen!
