Jätteiden villilänsi
JiiTeen Kuukautinen

|

Monet yritykset ja kaupunkilaiset ihmettelevät mikkeliläistä elinkeinopolitiikkaa: kaupunki lapioi rahaa omille yhtiöilleen, jotta nämä voisivat kilpailla avoimen yrityssektorin kanssa. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä kaupungin junailemat takaukset omistamilleen sähköyhtiö ESE Oy:lle ja kaatopaikkayhtiö Metsäsairila Oy:lle, jotta nämä voisivat merkitä kaasuyhtiö Biosairila Oy:n osakeannissa osakkeita 5 miljoonalla eurolla.
Kuntien tulee pitää huolta kuntalaistensa peruspalveluista. On perusteltua lukea sähkö, kaukolämpö ja asumisjätteiden käsittely tällaisiin peruspalveluihin. Mutta se, kuuluuko vaikkapa liikennekaasutuotanto ja yritysjätteiden käsittely peruspalveluihin onkin jo pohtimisen paikka – näillä liiketoiminta-alueilla kun alueellamme on yksityisiäkin toimijoita. Toimijoita, jotka aina – siis aina – pystyvät toimimaan vastaavia ”kunnallisjärjestöjä” tehokkaammin. Tämä ei ole mielipide, vaan useasti esiin tullut tosiasia.
Eipä silti, on näillä kuntayhtiöillä oikean yritystoiminnankin piirteitä: mm. kelohuvilat Lapissa. Kelohuvilatoiminnan kuulumista kunnan peruspalveluihin voi sitäkin pohtia – ainakin niin kauan kuin kelolinnat eivät ole kaikkien kuntalaisten vapaasti käytettävissä.
Otan esimerkin kaupungin häirikkökäyttäytymisestä jätteiden käsittelyssä. Metsäsairila Oy:llä on yksinoikeus alueemme asumisjätteiden käsittelyyn. Yritysjätteiden – mm. rakennusjätteiden – käsittelyssä vallitsee kuitenkin vapaa kilpailu. Metsäsairila veloittaa yritysjätteiden vastaanotosta alalla yleisesti pidettyä hintatasoa selkeästi vähemmän. Tämä on mahdollista, koska kunnallinen yhtiö voi kattaa lakisääteisen toimintansa tuotoilla myös tätä vapaan kilpailun alaista toimintaa mm. kiinteiden kulujen osalta.
Valtiovaltakin on huomannut tämän häirikkökäyttäytymisen, sillä jätelainsäädäntöä on rukattu niin, että kunnallisen jäteyhtiön jätejalosteiden ulosmyynti saa olla korkeintaan 10 % yhtiön liikevaihdosta. Tämä rajoitus ei koske kuitenkaan sellaisia kuntayhtiöitä, joiden alueella ei ole yksityisiä jätealan toimijoita – tällöin myynti voidaan hoitaa rajoittamattomasti ns. toissijaisen vastuun (TSV) sopimuksin. Ongelma on kuitenkin, että myös monet kuntayhtiöt, joiden toimialueella on yksityisiäkin toimijoita, kirjaavat yritysjäteostot härskisti TSV:n harmaalle sektorille ja väistävät näin tuon 10 % rajoituksensa.
Tähän epäreiluun kilpailuun on puututtu ja lainkiristyksiä sekä lisääntyvää viranomaisvalvontaa on luvassa. Ehkäpä ongelma poistuu lopulta myös Mikkelin seudulta.

Elämän tilkkutäkki — JiiTeen Kuukautinen

|
Eduskuntavaalit, Viron malli, ilmastonmuutos, vanhustenhoito, Länsi-Savon myyminen. Näitä pohdin nyt. Kirjoitan tätä juttua vaalien jälkeisenä aamuna – aurinko paistaa heleästi, mutta hallitustaivaalle on jo ...
Yrittäjä Jani Paakkunainen on toiminut isänsä perustaman liikkeen vetäjänä jo yli 13 vuotta.

Mikkelin Lasiasennus täyttää miehen iän

|
”Kaikki ylä- ja alamäet on nähty”. Kun savonlinnalaiselta sähkömies Vesa Paakkunaiselta loppuivat työt Svetogorskissa vuonna 1978, ei mies jäänyt aloilleen, vaan tuli Mikkeliin ja ...
– Kylpyhuoneen kalusteissa ja etenkin pintamateriaaleissa meillä on erittäin laajat valikoimat. Meiltä saa myös neuvontaa ja opastusta valintoihin, vinkkaavat Juhani Bogdanow ja Mira Salonen.

RTV on muutakin kuin maalikauppa

|
Lähes kaikki löytyy saman katon alta. Vuonna 1951 ennakkoluuloton nuorimies Karl Gustav Lindblom osti yhdessä liikekumppaninsa kanssa Riihimäen Tapetti ja Väri -nimisen pienen maalikaupan. ...

Turhaa eläkeruikutusta — JiiTeen Kuukautinen

|
Heti alkuun sanon, että olen itsekin eläkeläinen. Ettei joku vain luule, että olisin jotensakin eläkeläisvastainen. Lehtien mielipidepalstoille on usein kirjoituksia, joissa moititaan eläkkeiden taitettua ...