Moottoriradoilla voi ajaa kilpaa myös inhimillisellä budjetilla.
Endurance on täysiveristä kilvanajoa luotettavuuden, nopeuden ja teknisen osaamisen kolmiossa.
Toista kauttaan Endurance-Cupin Saloon-luokassa kilpaileva Team Kärkimerkit on neljän samanhenkisen kaverin muodostama autourheilujoukkue. Kaverusten kipinä lajiin syttyi ilman suurempaa suunnittelua. Kilpaa ajaminen vain alkoi kiinnostamaan, kun jäärataa kierrettiin harrastusmielessä.
– Kausi jäällä on niin lyhyt ja sitten mietittiin, miten pääsisi ajamaan myös sulan maan aikaan, muistelee Niko Schulman, yksi tiimin jäsenistä.
Vastaukseksi muodostui Endurance eli kestävyysajo. Kustannustasoltaan järkevässä sarjassa jokainen pääsee myös oikeasti ajamaan ja vieläpä melko tasapäisesti.
Joukkuekilpailun kesto on kuusi tuntia, jossa kunkin kuljettajan ajovuoro kestää noin 45 minuuttia kerrallaan. Tämän jälkeen on vuorossa tankkaustauko, joka VIE vähintään kolme minuuttia. Ajoaikaa säätelee käytännössä säännöissä määritelty 20 litran polttoaineen katto täyttökertaa kohden. Myös varikolla on poikettava yhden kilpailun aikana vähintään kuusi kertaa.
Schulmanin, Jarkko Koposen, Pauli Lätin ja Tuukka Kauhasen muodostama kvartetti on rakentanut nykyisen kilpurinsa osin viime vuotisen auton pohjalta. Opel Astraan päädyttiin viime talvena sen keveyden vuoksi. Moottori ja voimansiirto ovat peräisin viime kesäisestä Opel Calibrasta. Muu auto oli keväällä teamille uutta ja tavallaan hyppy tuntemattomaan. Toisaalta uutta autoaan tiimi on päässyt rakentamaan puhtaalta pöydältä.
Kilpailuissa on mukana yleensä 30–40 autokuntaa. Viime vuonna Team Kärkimerkkien sijoitukset kilpailuissa olivat keskiarvollisesti 20. sijan heikommalla puolella. Schulmanin mukaan parasta antia oli kuitenkin nousujohteisuus, joka on tämän vuoden puolella jatkunut kiitettävällä tavalla.
– Alustan säätäminen alkaa jo luonnistua. Kyytiä kyllä riittää ihan mukavasti, mutta maaliin saakka on päästy vain kerran.
Ensimmäisessä kilpailussa Alastarolla matka katkesi vain seitsemän minuuttia ennen maalia laturin hajottua. Toisessa koitoksessa Botnia Ringillä kytkin levisi kilpailun puolivälissä. Kolmannessa kisassa Vetelissä, Kemoran moottoriradalla, ruutulippu heilui viimein maaliviivan ylittämisen merkiksi. Viimeisin kilpailu Kemorassa elokuun puolivälissä toi mustia pilviä kauden kahden viimeisen kisan ylle: moottori lämpöleikkasi kiinni jäähdytysnestevuodon vuoksi.
Schulman ei ole kuitenkaan huolissaan luotettavuusongelmista. Tähtäin on jo osittain ensi kaudessa.
Ajastaan ne viat loppuvat. Tosin kiva olisi päästä maaliin useamminkin, mutta se millä paikalla ollaan oltu leikin loppuessa, on tärkeämpää.
Viime vuoteen nähden parannusta on tullut ja paljon. Kuluvana kesänä sijoitus oman kisan lopussa eli keskeytyshetkellä tai ruutulipulla on ollut joka kisassa viides. Se on osoitus siitä, että kaverukset ovat onnistuneet siinä, mitä ovat tehneet.
Tavoitteen hilaaminen tästä ylöspäin vaatisi myös selvästi enemmän taloudellista panostusta.
– Tavoite on tietenkin olla joku päivä podiumilla. Ei siitä kaukana enää olla, Schulman iloitsee.
