Fordin suosikkiluokan citymaasturi uudistui. Kasvojen pesun ohella myös tekniikkaa meni uusiksi
Vajaat 10 vuotta sitten synnytetyn Kuqan kolmas polvi on nähnyt päivänvalonsa. Oikeastaan kysymyksessä on versio 2.1, sillä nyt tehdyt uudistukset luetellaan autokielessä faceliftiksi. Terävämpi sukunäkö isoveli Edgeen on nyt selviö.
Ajettavuudeltaan Kuqa on ollut aina luokkansa parhaimmistoa. Ohjauspyörän takana ei fiilis poikkea matalampaan henkilöautoon nähden, vaan ohjauksen jämäkkyys ja alustan toimivuus ovat hyvällä tasolla. Maantiellä ei tarvitse kuin pidellä ratista kiinni, sillä urat ja muut jurmut eivät kulkusuuntaan isommin vaikuta.
Yksin ajellessa pienempää syheröistä tietä ST-Linen urheilullisempi jousitus tuntuu jopa hieman kovalta, mutta vauhdin kasvaessa paketti käyttäytyy paremmin. Se luvannee toimivuutta isomman kuorman tai perävaunun kanssa.
Koeajoauto oli aidosti sivutiekelpoinen, sillä tekniikkalistalta oli ruksattu keskivahva dieselmoottori (150 hv) ja kaksoiskytkintekniikalla toteutettu automaattivaihteisto. Kuten citymaasturimaailmassa yleensäkin, saa Kuqan myös etuvetoisena, pienimmän dieselin (120 hv) tai bensakoneen (150 hv) turvin. Voimakkaimmat moottorit tuottavat 180 hevosvoiman tietämille, niin dieselin kuin bensiinin avulla.
Ajossa 150 hevosvoiman moottori tarjoaa vääntöä suorastaan riuskasti heti tyhjäkäyntikierrosten jälkeen. Voimavarat riittävät hyvin vaativampaankin etenemiseen, ja jos joku haluaa, niin vaihteita voi vaihdella itse rattivalitsimien avulla. Neliveto haistelee vetotarvetta ja siirtää voimaa sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan.
Tilaa Kuqassa on passelisti. Korkean maavaran auton istuimissa on pääsääntöisesti luonnollisempi polvikulma. Se tarkoittaa helpomman istuutumisen lisäksi sitä, että matkustamon pituussuunnan tila tavallaan säästyy, kun istuma-asento on pystympi. Sivusuunnassa kaipaisin kuljettajan paikalle hieman lisää avaruutta. Takaistuimen selkäkulman säätö kelpaa ainakin pitkämatkalaisille.
Autonvalmistajien kilpajuoksu älytekniikan osalta on kiihtynyt, eikä suuntaukselle näy loppua. Fordin vastaus on 8” näyttö ja uusi Sync 3 –tekniikka, jonka avulla oman Android- tai Apple-käyttöjärjestelmän älyluurin sisältö sulautuu osaksi matkustusmukavuutta. Ainakin Spotify toimi systeemin kautta luontevasti, joten viihdejärjestelmän aivot kulkevat kunkin kuljettajan taskussa. Kosketusnäyttö on helppo käyttää eivätkä sormenjäljet näy mattapintaisessa näytössä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Ajovalot on toteutettu ehkä hieman nykytyylistä poiketen Bi-Xenonien turvin. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kaikesta vouhotuksesta huolimatta ledien valoteho ei vain tahdo välillä riittää, vaikka kuinka vähän virtaa veisivätkin. Ford lupaa Kuqan ksenoneille kaksinkertaisen tehon vain kolmanneksen virrankulutuksella aiempaan nähden.
Koeajoauto oli ST-Line varusteltu, joka tarkoittaa merkin kieltä tuntien sporttisempaa ilmettä. Vakiona tässä varustetasossa on aktiivinen pysäköintiavustin, joka lupaa taittaa auton pituusmittaansa nähden vain 20 % suurempaan tai 50 prosenttia leveyteensä nähden isompaan tilaan. Sähköinen seisontajarru on nyt vakiona kahdessa ylimmässä varustelutasossa.
Turvavarusteita saa lisää ruksaamalla Driver Assistance Packin. Sen avulla saadaan noin 1 500 eurolla automaattiset kaukovalot, liikennemerkkien tunnistusjärjestelmä, kuljettajan vireystilan valvonta, kuolleen kulman varoitusjärjestelmä sekä sähkötoimiset ja taitettavat peilit. Trendiin tätä pakettia ei ole saatavilla.
Kuqa on mittavan päivityksen jälkeen täysin edustuskelpoinen. Joiltain osin se edustaa ihan luokkansa kärkeä. Ja mikä tärkeintä, kysymyksessä tuntuu olevan tasaisen tuntuinen pakkaus.
Ford Kuqa 2,0 TDCi Powershift AWD ST-line
- Hinta: 44 226,56 € (hinnat alk. 30 325,65 €)
- Moottori: 1 997 cm³ (turboahdin, polttoaineen yhteispaineruiskutus)
- Suurin teho: 150 hv/110 kW (3 500 r/min)
- Suurin vääntö: 370 Nm (2 000 – 2 500 r/min)
- Kiihtyvyys 0-100 km/h: 10,9 s
- Huippunopeus: 190 km/h
- Kulutus: 4,9/5,2/5,5 l/100 km (maantie/kaupunki/yhdistetty)
- CO2 –päästöt: 134 g/km (yhdistetty)
