”Parasta on vapauden ja painottomuuden tunne”

6.7.2016 Ajankohtaista
Veeti Väisänen on yksi Mikkelin Urheilusukeltajien nuorimmista sukeltajista. Harrastuksen parissa hän on viihtynyt jo 6-vuotiaasta lähtien. Kuva: Jani Kinnunen

Veeti Väisänen on koulutettu laitesukeltaja

Mikkelin Urheilusukeltajat järjesti keväällä laitesukelluksen peruskurssin, johon osallistui myös 12-vuotias Veeti Väisänen. Kurssiin kuului viiden viikon aikana kymmenen teoriatuntia ja sukeltamista altaassa. Kaksi viikkoa teoriakokeen jälkeen sukeltajat lähtivät vielä kahdeksi päiväksi harjoittelemaan sukellusta avovesiolosuhteisiin.

– Kurssilla opettelin tasapainottamaan itseäni, etten vajoa pohjaan ja nouse pintaan. Lisäksi harjoittelimme esimerkiksi pelastumista, ilman maskia sukeltamista ja maskin tyhjennystä. Teoriatunneilla laskimme myös ilmankulutuslaskuja, Väisänen kertoo.

Väisäsen mielestä sukeltaminen on ”sikamukavaa” hommaa ja kurssille sattui mukaan myös saman ikäinen kaveri.

– Parasta on se vapauden ja painottomuuden tunne. Se tuntuu niin yliluonnolliselta, kun pystyy hengittämään veden alla. Ja onhan veden alla myös paljon nähtävää, hän toteaa.

Veeti Väisänen kelluu uusi sukelluspuku päällä.
Veeti Väisänen kelluu uusi sukelluspuku päällä.

Kurssiin kuulunut avovesisukellus tehtiin Väätämönsalmessa Anttolassa ja Lietveden sillan alla. Viimeisenä päivänä sukeltajien piti sukeltaa 15 metrin syvyyteen.

– Ei se hirveästi pelottanut tai jännittänyt, kun tiesi mitä se on.

Väisänen on harrastanut sukeltamista jo ihan pienestä pitäen.

– Aloin käydä kuuden vanhana Norppa-treeneissä. Siellä harjoiteltiin sukeltamista ja uimista ilman laitteita sekä perusvälineiden kanssa.

Laitesukeltajalla on käytössään sukelluspuku, maski, räpylät ja paineilmalaitteisto. Viimeisimpänä sukelluskohteena Väisäsellä on Puumalassa sijaitseva Avokidanlahti.

– Käytiin siellä ihmettelemässä kallioseiniä ja katsomassa, että mitä pohjasta löytyy. Eli mutaa ja kiviä sekä yksi vanha teekuppi, hän naurahtaa iloisesti.

Pimeääkin syvässä vedessä oli, mutta sukeltajalla oli hyvä lamppu mukana. Joskus mukana on myös metallinpaljastin, kun he käyvät yhdessä isänsä kanssa aarteenetsinnässä.

– Viimeksi kävimme ”piippaamassa” Pistohiekalla. Löysimme sieltä vuoden -83 markan ja 50 pennisen vuodelta -72. Iskä löysi äskettäin Ritvalan rannasta toimintakuntoisen kranaatin. Se oli Suomen armeijan munakranaatti mallia M32, Väisänen tietää.

Laitesukeltajalla on myös haaveita.

– Haluaisin lähteä sukeltamaan johonkin lämpimään ja syvälle eli Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan, hän suunnittelee.

+1
0
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0